Pyyhin eilen ohjelmastani kaikki muut, jotta voisin aloittaa näitä tehtäviä. Jossain välissä päivää kuitenkin huomasin, että sopiva piirrustuspaperini on lopussa, ei muuta kuin Suomalaiseen kirjakauppaan osotoksille. Matkalla muistin hullut päivät, ja vaikka kuinka olin vannonut etten tänävuonna astu jalallanikaan koko stockalle hullareiden aikaan, niin olihan se pakko käydä tsekkaamassa jo akateemisessa olisi jotain hyviä tarjouksia.. Osa piirrustusvälineistä löytyi kyllä, mutta löytyi myös muutakin.
Olen perso kirjoille. Varsinkin pokkareille, en vain voi vastustaa niiden ostamista. Nimen omaan ostamista, olen huono lainamaan niitä kirjastosta tai kavereilta, sitäpaitsi omaa kirjaa on paljon mukavempi lukea. Koko kevään olen kuitenkin onnistunut välttelemään yhtäkään pokkari-ostosta, sillä verukkeella etten ehtisi niitä kuitenkaan heti lukemaan, vaan ostan sitten kun on ennakkotehtävät ja pääsykokeet sun muut ruljanssit ohi. Eilen en kuitenkaan pystynyt vastustamaan, kun bongasin sieltä akateemiselta "POKKARIT 3,90e!!"-kyltin. (Pakko huokaista helpotuksesta että olin eilen suhteellisen vähärahaisena liikenteessä, niin en voinut kahmaista koko kauppaa tyhjäksi, niinkuin usein itselleni käy tarjousten vallatessa :D)
Yhden pokkarin kuitenkin löysin, jota en vain voinut laskea käsistäni enää takakannen luettuani Yritin, monesti, kerran jo pääsin melkein pois koko kaupasta, kunnes oli vain pakko kääntyä takaisin. Siinä vaiheessa sai mennä ennakkotehtävät sun muut sivummalle, Se kirja minun on pakko lukea.
Jep, Eppu Nuotion Maksu. En ole aiemmin Nuotion kirjoja lukenut ja trillerit sun muut dekkarit muutenkin ovat jääneet vähän vähemälle, Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjaa lukuunottamatta. Eppu Nuotioon olen tutustunut monien eri lehtijuttujen ja haastattelujen kautta, joita olen lukenut ja kuunnellut, mutta jostain syystä en aiemmin ole hänen kirjojaan aukaissut, vaikka kirjailijana hän vaikuttaakin mielenkiintoiselta. Mitä nyt ensimmäisen sadan sivun perusteella voin sanoa, hän myös kirjoittaa taitavasti ja hyvinkin iskevällä tyylillä. Tyylissä on väistämättä jotain samaa kuin Lehtolaisessa, mutta itseäni se ei ainakaan häiritse. Sen enempää en kirjasta kerro, kuin että se sisältää suhdekriisejä, lapsen kidnappausta ja kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn. Toisaalta yksi mikä eroaa Lehtolaisen kirjoihin, niin tämän sarjan päähenkilö, Pii Marin on toimittaja, ei rikospoliisi niinkun Maria Kallio. Kirjaan voi tutustua tarkemmin täältä.
Seuraavaksi siirrynkin aamupalan pariin, jos tänään saisi niitä ennakkotehtäviä taas pikkusen eteenpäin, niin voisi antaa itselleen luvan jatkaa Piin parissa (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti