Kotikutoista

Kipuilu jatkuu edelleen, tosin lämpöä ei ole enää juurikaan. Jonkun verran olen kuitenkin joutnut rehkimään, vaikka kouluun en tällä viikolla olekaan päässyt. Tiistaina tosin oli vakaa tarkoitus, mutta matkalla alkoi tuntui niin sietämättömältä, että päätinkin vaihtaa hieman kurssia ja otin suunnan kohti äidin helmoja.

Sen lisäksi että äiti on luottoneulojani ja ykkösvaihtoehto jos tarvitsen minkäännäköisiä oppeja neulomisen/virkkaamisen/minkätahansa langan kanssa väkertämiseen, on äidilläni myös ehtymätön lankavarasto. Niinpä viihdytin itseäni odotellessa pikkusisaruksia kotiin ja äidin ollessa töissä, milläpäs muulla kuin virkkaamisella.

Lopputulos oli itsellenikin täysi ylläri, nimittäin tuo kuvissa näkyvä rusettipanta on valehtelamatta yksi kivoimmista itse tekemistäni asusteista. Lankoja en tosiaan muista, otin vain sopivat värit kaapista ja aloin puuhastelemaan.

Itse panta on tosiaan virkattu ihan tavallisilla kiinteillä silmukoilla, rusetti taas neulottu kaksinkertaisesta langasta sileällä neuleella. Kovin paljoa en itsekään neulomisesta tai virkkaamisesta tiedä, jonka takia suurin osa tekeleistäni onkin täysin omasta päästä keksittyjä. Tämä malli ei tosin ole mitään ydinfysiikkaa, eli eiköhän kuka tahansa osaisi heittää saman päästään..

 

Mitäs tykkääte, söpötys vai järkytys? (;

Ei niin terveenä

Uusi viikko alkoi reippaasti kuumemittarin näyttäessä nousevaa lämpöä, joten ei auttanut muu kuin jäädä kotiin. Vaikkei tuo vielä varsinaisesti kuumetta olekaan, oli oloni sen verran hötöinen että katoin parhaakseni pitää virallisen lepopäivän. Varsinkin kun ohjelmassa olisi ollut opintokäynti integroituun päiväkotiryhmään, oli varmasti kaikkien kannalta parempi etten mennyt tartuttamaan pöpöäni niihin lapsiinkin.

Onneksi poikaystävän kaapeista löytyi Iittalan flirt-kannu ja finnrexiniä, niin aamu oli pelastettu!

Aamiaispöytään vielä uusin Elle ja eilen leivotut suklaahippu-muffinssit. Jos ei näillä parane niin ei sitten millään!

"Myös meillä on unelmia"

Tänään voisi ostaa uusimman naisten lehden
ja mansikoita,
lainata naapurin kylpyammetta,
hautautua ruusun tuoksuun,
laventeliin.
Tänään voisi kerrankin olla luvallisesti tyttö.

Kesäkuussa 2005 haaveilin runo-muodossa luvallisesti tyttönä olemisesta. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin jäin pohtimaan, mitä minä sillä tarkoitin? Millä tavoin me länsimaiden lapset koemme, ettemme saa olla tyttöjä? En väheksy sitä, päin vastoin, olen sitä mieltä että jokainen tyttö (siinä missä pojatkin) on tärkeä tässä maailmassa. Vaikka me täällä kotosuomessakin välillä koemme ettemme saa olla sitä mitä haluamme, niin uskon että meillä on kuitenkin mahdollisuus. Mahdollisuus muuttaa asioita ja tehdä niinkuin koemme parhaaksi. Meillä on myös laki, johon voimme nojata ja vaikka sattuisikin syntymään ääri-konservatiiviseen tai muuten vain tavattoman tiukkaan perheeseen, on se suomessa hyvin paljon epätodennäköisempää kuin esimerkiksi Afrikan maissa.

Oletko tiennyt, että joka toinen Mosambikiläinen 15-19 vuotias tyttö on naimisissa? Osa tytöistä naitetaan jo alle 10-vuotiaina ja saman haarukan yleisin kuolinsyy on raskaus tai siihen liittyvät komplikaatiot. Vaikka afrikassa olosuhteet ja elämä näillä tytöillä on tyystin erilaista kuin esimerkiksi meidän rakkailla legginssi+toppi & UGG - tytöillä, haluan usko että sisin on maasta ja kulttuurista riippumatta jokaisella tytöllä samankaltainen. Meillä on vain paremmat mahdollisuudet päästä toteuttamaan sitä. Suomessa me saamme kokeilla rajojamme, pukeutua talvellakin minihameisiin jos siltä tuntuu. Meillä on mahdollisuus kapinoida, mutta mitä jos ei suotiaiskaan oppivelvollisuutta, sinut naitettaisiin vasten tahtoasi 30 vuotta vanhemmalle miehelle, raiskattaisiin ja pakotettaisiin pitämään lapsi. Raiskattaisiin uudestaan, monta kertaa, ja pian huomaisit elättäväsi seitsemän lasta ja miehesi, eikä ikää ole kuin enintään 20? Pelkästään arki kehitysmaissa on rutkasti haastavampaa kuin suomessa, saati sitten kuin liian nuorelle tytölle sysätään vastentahtoisesti liian suuri vastuu. Ei meille ole turhaan keksitty eri ikävaiheita, jokaiselle on oma tehtävänsä. Jos tyttö ei teini-iässä saa elää ikäkaudelleen tyypillisesti, ymmärtää varmasti jokainen että nty menee jokin kohta vinoon.

Onneksi meillä vaurailla länsimaillakin on vielä ihmisiä, jotka pyytteettömästi haluavat auttaa myös niitä, jotka eivät ole saavuttaneet edes sitä tasa-arvoa, mikä meille on jo itsestään selvyys. Plan on kansainvälinen lasten oikeuksia edistävä kehitysyhteistyö järjestö, jonka "Koska olen tyttö" - kampanja herätti ainakin oman mielenkiintoni. Kampanjasta voi lukea lisää täältä ja löytyypä saman linkin takaa myös ohjeet vapaaehtois-toimintaan ryhtymiselle sekä lahjoituksien tekoon. Itse liityin PlanKansalaiseksi ja aionkin tästä lähtien blogata aiheesta aina silloin tällöin.

Kaikkien kuvien oikeudet omistaa Plan.

Auringon säteitä

Rekisteröidyin muutama viikko sitten Wowtlettiin, uuteen suomalaiseen tarjousportaaliin ja voitin "nopean rekisteröityjän etuna" 50% "wowbackiä", eli eräänlaista valuuttaa kyseisen sivuston tarjouksiin. Sivusto toimii siis niin, että rekisteröityessä ilmoitat oman kaupunkisi, jonka perusteella saat päivittäin vaihtuvan tarjouksen kyseiseltä sivustolta, omaan kaupunkiisi. Toimntaperiaate siis suhteellisen sama kuin esimerkiksi Citydealilla. Jokaiseen tarjoukseen on laskettu valmiiksi tarjousprosentti, jonka jälkeen saat ostettua tuotteen tai palvelun huomattavan edullisesti. Wowletillä tämä ainakin toimii niin, että jokainen tarjous on voimassa vain vuorokauden, eli harkinta-aikaa ei juurikaan ole.

Keskiviikkon tarjous Helsinkiin oli Brasialainen sokerointi Kauneushoitola Sunrisessa, ja aikailematta sen enempää päätin käyttää saamani wowbackin. Palvelun alennusprosentti oli 59%, eli käyttäessäni palveluun 41% saamastani wowbackista, sain koko palvelun ilmaiseksi. Ei todellakaan mikään huono diili, brassi-sokeroinnin normaali hinta Sunrisessä olisi 65e.

Aikaisemmin olen hoitanut kaikki karvanpoistoni kotikonstein sheivaamalla, joten hieman jännitti mennä kosmetologin eteen navasta alaspäin täysin paljaana. Ja niinkuin arvata voi, täysin kivutonta se ei todellakaan ollut. Kuitenkin jopa ensikertailsenkin silmin käynti oli kaikinpuolin miellyttävä. Vaikka minut vastaanottanut rouva olikin hieman hätäisen oloinen, itse kosmetologi oli todella mukava. Itse sokerointi tapahtuu siis lämmitetyllä, karvaanpoistoon tarkotetulla sokerilla. Sokeri levitetään vastakarvaan ja repäistään myötäkarvaan. Vaikka kyse oli niinkin herkästä ihosta kuin intiimialueet, ei toimenpide sattunut mitenkään liikaa. Kosmetologini oli ystävällinen ja varmisti jokaisen "repäisyn" jälkeen ettei sattunut liikaa ja että olinhan vielä hengissä. Aika nopeasti ikäänkuin unohdin, että olen siinä ilman pöksyjä ja muutenkin koko toimenpide oli ohi reilu kahdessakymmenessä minuutissa. Lopputulos oli siisti eikä ihokaan punottanut enää kotiin päästessäni. Seuraavaa aikaa en vielä kerennyt varaamaan, mutta tarkoitus olisi saada se enintään neljän viikon päähän, nimittäin säännöllisesti käytynä kertamaksu Sunrisessä on vain 56e, normaalin 65 euron sijaan.

Vähän parempia päiviä

Olen ihan viimeviikkojen aikana taas tajunnut, kuinka suuri rooli musiikilla onkaan elämässäni. En oikeastaan ole kovinkaan musikaalinen henkilö (ellei epävireistä karaoke-rakkautta lasketa..), mutta silti kuuntelen musiikkia oikeastaan taukoamatta. Tai ainakin silloin kun en ole koulussa/töissä. Kotiin tullesani ensimmäisenä laitan koneelta fiilikseen sopivaa musiikkia ja ulkona ollessani musiikki-addiktiotani palvelee kännykän radio. Vaikka viimevuosina olen yhä enemmän oppinut kuuntelemaan myös ulkolaista musiikkia, on suomenkielinen silti se ehdoton ykkönen edelleen. Ja sen kannalta koko alkuvuosi onkin ollut yhtä juhla-aikaa, nimittäin yllättävän moni lemppariastistini/bändini on julkaissut uusia sulosäveliä. Ja pakkohan ne on jakaa teidänkin kanssa!

 

 Stella - Kutsumattomat vieraat jääkää kotiin

Stellan matkassa olen viihtynyt muistaakseni kesästä 2007. Vaikka Tämä uusin sinkkubiisi onkin tuttua ja turvallista, kotoisaa Stellaa, on siinä ihania uusia vivahteita. Etenkin kertsin mieskuoro, rakkautta!

Samuli Putro - Älä sammu aurinko

Samuli Putron tänään ilmestyvän levyn "älä sammu aurinko" nimikkobiisi. Rakastan Samulin taitoa vangita fiilis niin sanoihin kuin säveliinkin. Levy oli viikon verran ennakkokuuntelussa YleX:n netttisivuilla, ja oma suosikkini uudelta levyltä on ehdottomasti Tulkoon kesä. Kyseistä kipaletta ei kuitenkaan ollut youtubessa, joten tyydyin tähän kappaleeseen. Youtubesta löytää muuten myös Samulin kommentit kaikista uudenl evyn biiseistä, kannattaa ihmeessä tsekata jos yhtään kiinnostaa! (Ja vaikkei itse tarinat niinkään kiinnostaisi, niin Samulin ääntä ei vaan voi olla huokailematta. Ja se puhetyyli, ahh<3)

Suvi Teräsniska - Jos menet pois

Myös Suvi Teräsniska on julkaisi "rakkaus päällemme sataa"-levyn jo syyskuussa, mutta itse otin uudet kappaleet tehokuunteluun vasta Emma-gaalan jälkeen. Ylläolevan biisin sanat ovat vain niin söpöt, ei tarvii muuta kuin kilokaupalla suklaalevyjä ja pari kynttilää, parasta ällösöpöilymusaa ikinä!

Veronica Maggio - jag kommer

Ja lopuksi jotain naapuristakin. Veronicaa en oikeastaan ole aiemmin juurikaan kuunnellut, mutta kuultuani tämän biisin radiosta, oli pakko etsiä se myös Spotifystä. Ehdoton kesäbiisi, kaikessa irstaudessaan ja letkeydessään! (;

No, mitä mieltä? Kolahtiko tämänhetkiset lempparini teihin, vai olisiko syytä suunnata katse (tai ehkä korvat) paremmille musiikkilaitumille?

Vähän mummoa

Olin unohtanut tämmöisen söpöläisen jonnekin kuva-albumien perukoille, kunnes eilen siihen taas törmäsin. Eikö olekin söpö? Kuva on otettu muutaman viikon takaa Veromodan sovituskopista. Tuo maailman mummokuvioisin (ja samalla niiiiin ihana!) hame taisi löytyä alerekistä, ja sinne se myös jäi. Hameessa, eikä edes sen hinnassa, ollut yhtään mitään vikaa. En ihan tarkkaan muista, mutta n. 10 eurolla tämä olisi kai mukaan lähtenyt. Jostain syystä jätin sen kuitenkin kauppaan, ja arvatkaa vaan ottaako päähän! Katsoessani yllä olevaa kuvaa en voi kuin huokailla. Maailman täydellisimmin istuva mummohame, vieläpä täyspitkällä nappirivillä ja taksuilla, ja tämä toope jättää sen ostamatta?!

Hampusta Vehnään

Tiistaista asti olen haaveillut uusista hiuksista, Myönnettäköön, että tämä tyttö punnitsi vakavasti jo pidennyksiäkin. Siis ihan oikeita sinettipidennyksiä, ei mitään kämäsiä klipsuja. Klipsuthan minulla oli joskus vuonna nakki ja kirves (tummilla hiuksilla) mutta nyt kun omaa hiusta on hyvällä tuurilla 10grammaa koko päässä, saattaisi klipsut olla aika koominen näky.. Nyt saa kuitenkin opiskelijabudjetti puhua puolestaan ja pidennykset jäädä vain haaveeksi, kai se on pakko tyytyä pipoiluun aina siihen asti, että oma väri kasvaa takaisin ja erinäkösistä käsittelyistä kärsineet hamppuhiukset voi leikata pois ilman totaalista kaljuuntumista. Mutta onneksi aina voi katsoa kuvia ja haaveilla!

(kuva)

Nyt haluaisin siis jättää platinablondiuden (ainakin hetkeksi) taakseni ja saada hiuksiin hieman lämpimämpiä sävyjä. Liian tummaksi en missään nimessä tahdo värjätä, mutta hieman vehnään päin saisi mennä. Mena Suvarin hiukset yllä olevassa kuvassa ovat täydelliset. Ainakin väriltään. Tosin myös hiusten rennonlaiska pikasuttaus käsillä ja Menan maailman söpöimmät kasvot saattaa vaikuttaa siihen, että pohdin taas vakavasti niitä pidennöksiä ja blondin tummentamista, ihan vain pari astetta.

(kuva)

(kuva)

(kuva)

Myös seurapiiri-kaimani väritys osuu kohdilleen. Ja taitaapa Nicolella olla myös nyt muotiin tuleva liukuvärjäys! Tahaton tai ei, mutta hyvältä näyttää. Ei varmaan tule kellekään yllärinä, että varsinkin Nicolen hieman rennommat laine-kiharat vetoaa tähän tyttöön kuin kuuma veitsi voihin. Ah.

(kuva)

Tosin eipä meidän tuore Miss Suomikaan jää hiustensa osalta mitenkään varjoon, vaalean vivahteinen kiharapilvi toimii aina! Muutenkin titteli meni mielestäni täysin oikealle tytölle, ainakin jos ulkonäköä katsotaan.

 

Ei ihan Strömsö

Aina ei vaan välttämättä onnistu. Ei vaikka kuinka yrittää. Pitkään harkitsin järkyttävän juurikasvuni värjäämistä ja loppuenlopuksi päädyin opiskelijabudjetillani taas kerran blondaamaan reuhkani ihan itse. Kohta ei taida olla hiuksia päässä enää ollenkaan tätä rasitustahtia noudattaen, mutta kerrankos sitä.

Tänään sitten tottuneesti tuikkasin tuon blondausvärin päähäni ja lopputulos oli vähintäänkin mielenkiintoinen; Haalean sinisiä raitoja siellä täällä. JES. Niinkuin ylläolevasta kuvasta huomaa, niin kyllä, se on muokattu, mutta todellisuus ei paljoa tuosta kuvasta poikkea. Paitsi että siniset kohdat ei tosiasiassa ole läheskään noin makeesti!

Selityshän tälle ilmiölle on ihan selvä. Hiukseni ovat todella huokoiset ja edellinen tai uusiväri on varustettu metallinhohdolla. Jos sitä ensikerralla oppisi ottamaan järjen mukaan väriostoksille. Toivon että efekti on samankaltainen kuin hopeashampoota käyttäessäni, eli kuluu pois muutamassa pesussa. Huomisen taidan siis pyhittää hiuspäiväksi, erilaisten tehohoitojen kultajuhlaksi.