Taiteilijaelämää!

Niinkuin aina Elokuun lopussa, myös tänävuonna on Helsingin juhlaviikot. Nehän kulminoituu tapansamukaan aina taiteiden yöhön, joka on viimevuosina tavattu pitää perjantai-lauantai välisenä yönä.

Eilen oli siis suuntana Helsingin keskusta ja luvassa mielinmäärin taiteilua! Ajattelin olla vähän erilainen nuori ja ottaa käsipuoleeni roikkumaan kesäsiskoni, sen 11 vuotiaan mini-Nicolen (;

Eli tälläkertaa ei ollut tiedossa armotona ördäämistä ja teinittelyä, vaan päätettiin mukaan lähteneen ystäväni kanssa olla sivistyneitä nuoria naisia ja nauttia taiteestamme korrektisti selvinpäin. (Jos joku on joskus käynyt taiteidenyössä, tietää varmasti mitä tarkoitan kun sanon, että vähintään jokatoinen vastaantulija oli 13-16 vuotias kännäävä teini..)

Taide jäi aika pintapuoliseksi, pääosin viihdyimme töölönlahdella ja aivan ydinkeskustan tuntumassa. Ennakkosuosikkini oli Liisa Tervisen ja Saana Uosukaisen ääni-installaatio kolme kirjettä, joka on koottu yhteisöllisesti kyseisen blogin kautta lähetetyistä rakkauskirjeistä, niin miehiltä kuin naisiltakin. Jostain syystä fiilikseni eivät olleet kovin keskittyväiset enkä päässyt vaadittavaan fiilikseen pönöttäessäni sateenvarjon alla mielettömän ihmismassan keskellä. Idea oli kyllä ihana ja itseäni jäi oikeasti harmittamaan, kun en saanut teoksesta irti sitä mitä haluaisin. Toivon saavani joskus vielä uuden tilaisuuden tutustua teokseen paremmin, niin mielenkiintoinen ja tunteita herättävä se oli! Myöskin ympäristö mihin teos oli tuotu, oli mielestäni juuri sopiva. Töölönlahden rantamilla, puistikon katveessa läpinäkyviä sateenvarjoja joiden sisällä kaiuttimet. Sinänsä idylli oli kyllä rauhoittava ja jos vain olisi jaksanut, olisi varmasti päässyt tarvittavaan tunnetilaan nauttiakseen teoksesta sille kuuluvalla arvostuksella.

Tänään olisi taas tarkoitus ottaa eilisenkin edestä ilo irti teini-elämästä ja "etsä muka haluu et SUN koko elämä räjähtää?!" fraasista, vuorossa olisi jopa kahdetkin eri kekkerit. Alkuillasta suunnataan Helsingin kattojen ylle partiokaverin 19v synttäreille ja loppuilta saattaa kulua toisten partiokavereiden yhteisissä 100v synttäreissä melkein helsingin lattioiden alla. Saattaa siis tulla nopea pudotus pilvistä kivijalkoihin (;

Ainut mikä on enää työn alla, on illan vaatteet. Ensimmäisiin bibiksiin pukukoodina on "tule sellaisena kuin olit", eli tarkoitus olisi pukea samat kuteet mitkä oli kutsun saadessakin päällä. Itse taisin olla alushousuissa ja topissa, kun luin fb-eventin joskus kymmenen jälkeen illalla, joten veikkaanpa että ihan vain jatkosuunnitelmienkin kannalta tämä kostyymi ei ole kovin varteenotettava vaihtoehto.. Kuka tietää saisin vielä jonkun asteen syytteen liikenteen vaarantamisesta etc. Eli eikai muuta kuin vaatekaapin syövereihin, kivaa lauantaita!

ps. Töölönlahdella pääsi jopa keinumaan!!

"mä tahdon katsoa vain kauniita kuvia"

..ja kun mä katselen kuvia, kuvia, silloin voisin minäkin huutaa "Oon elossa!"

(nämä söpöydet eivät tarvitse tekstiä seurakseen. NAM. Kiitos PMMP sanoista.)

Taasko se alkaa?

Tätä mä olen odottanut, ihan oikeasti jo viime keväästä asti! Hymy joka nousi korviini aamulla, kun vilkaisin ikkunasta ulos ja vettä tuli niin että junaan juoksevista ihmisistä olisi voinut puristaa litratolkulla syyssadetta purkkiin.

Harmikseni sade kuitenkin lakkasi jo ennen kuin pääsin koulusta, eli loppupäivä ihanissa Ristomateissani oli hippasen tukalakin ajoittain. vesilätäköt on lemppareimpia ikinä, mieletöntä että on taas syksy! (kukaan ei tätä varmaan vielä osannut odottaa suustani, heh heh..)

Tämänpäivän vaatteistani kunppareiden (<3) lisäksi vielä vähän farkkua. En tiedä oliko hyvä vai huono juttu ostaa nuo, nyt en nimittäin millään malttaisi aamulla pukea enää lempparimekkoja ja -tunikoitani, koska farkut ja lököpaidat onkin niin ihania. Tosin en ole näköjään vieläkään oppinut ostamaan oikeanlaisia farkkuja, pesuista huolimatta nämä yksilöt ovat aivan liian löysät takaa. Ja puntitkin vamaan yli kymmenen senttiä yli pitkät.. No, harjoitus tekee mestarin.

Tosiaan ehkä vähän harmitti iltapäivällä auringonpaiste, muttei kyllä sais valittaakaan kun kohta ne 247 syyssateet valtaavat päivät ja viikot kokonaan. Katsotaan vaan sitten kuka nauttii ja kuka ei. Sitä on niin helppo aina haluta asioita mitä ei saa :D Pakko vielä kiittää pikkusiskoa kuvista, vaikka itse muokkasinkin, mutta parempaa kuvaajaa saa kyllä etsiä! Voi kun olisi aikaa nähdä sitäkin neitiä vaikka joka päivä, saisi aina yhtä ihania kuvia! En tiedä miksi, mutta kaikista kavereistani ja sukulaisista juurikin nuorin pikkusiskoni on se, kenen ollessa kameran takana on kaikista helpoin revitellä ja keikkua missä tahansa asennoissa ja ilmeissä. Tai siltä minusta ainakin tuntuu, ehkä on vielä petrattavaa sen tunteen välittämisessä ruudun toisellekin puolelle.. ;)

Perjantaina Helsingin juhlaviikkojen taiteiden yö, lauantaina partio-edustamista ja toivottavasti kouluakin tässä välissä. Hullua miten joku outo ahkeruus-kärpänen onkaan minuun puraissut, pakko ottaa kaikki ilo ja fiilis irti vielä kun sitä virtaa riittää!

With a smile on

Eilen ostin farkut, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Viimeyönä sujautin pussilakanani sisään täkin ja katselin ikkunasta salamointia ja vesisadetta, tänään ostin ensimmäiset varsi-tennarini. Vaikka jo aiemmin julistin syksyn alkaneeksi, niin nyt viimeistään se on totta. Syksy tuli tänä vuonna aiemmin kuin muina vuosina, mutta minä pidän siitä. Kesä tuli niin helteisenä ja kuumana, etten kaipaa sitä enää ollenkaan. Olen täysin valmis villatakkisille syysaamuille, kynttiläilloille vesisateen ropistessa ikkunaan sekä ihanan ajattomille viikonlopuille, jolloin voi vain kävellä ympäri lähimetsiä kellastuneiden lehtien rapistessa jaloissa.

Niin tosiaan, ne syys-kengät. Siniruudulliset varsitennarit DinSkosta vei jo eilen sydämeni, mutta sinnittelin tähän päivään ennen kun päätin käydä ne itselleni kaappaamassa. Alennuksien kanssa popot kevensi lompakkoa vajaan 15e'n verran, eli eipä juuri mitään. sää nyt nähdä kuinka kauan kestävät..

Tänään kävin katsomassa sisko tahtoisin jäädä'n jo toistamiseen, haaveena olisi kirjoittaa siitä joku vähän pidempikin teksti, katsoo nyt kerkeänkö ja saanko aikaiseksi. Pakko kuitenkin myöntää, että se leffa tosiaan kesti myös toisen näkemisen viikon sisään ja siitä avautui hieman uusiakin puolia. Mielestäni on ihanaa nähdä samat asiat moneen kertaan - aina voi katsoa uudelta kantilta tai jos ei huvita, voi nauttia siitä ihanasta tunteesta minkä sai jo ensimmäisellä katselukerralla. Sisälläni taitaa elää pieni teletappi huutaen jatkuvaa "uudestaan, uudestaan!" huutoaan (;

tämä on syksy ja nyt

Tänään sain vihdoinkin kesäkotini seinälle rakkaan korunaulakkoni ja siihen ripustettua lemppareimmat koruni. Naulakko on kotoisin hemtexistä joskus viime vuoden puolella, hintaa taisi olla 2e ja pikkasen päälle. Korut jotka siinä tällä hetkellä roikkuvat, on pääosin helmiä, rusettipantoja ja saksi-koru, jonka olen muistaakseni esitellyt jo aiemminkin. Koruista olen muutenkin innostunut vasta viimisen puolentoista vuoden sisällä ja jostain syystä eniten tykkään kaulaani ripustaa juurikin helmiä. Ihanan tyttömäistä!

Tämän ihanuuden löysin Helsingin design destrict myyjäisistä ja oli aivan pakko tarjota sille maailman rakastavaisin koti, ihan vaikka omien synttäreideni kunniaksi. Nappasin rakkaushepan kiertokulun pöydästä ja vaihdossa heitin 10euroa. Olin ihan valmis maksamaan kyllä alkuperäisen 12euron hinnan, mutta kiertokulun ihana myyjä halusi antaa paljousalennuksen, olinhan jo aiemmin samana päivänä käynyt ostamassa häneltä söpöisen kukkaistyttö-korun (näkyy ylimmässä kuvassa osittain lettinauhan alla oikeassa reunassa).

Nämä koruset eivät todellakaan aio jäädä ainokaisiksini kiertokululta, vaan heti seuraavan palkan tultua aion klikkailla putiikin nettikaupasta ainakin barbienkenkä-korvikset. I promise!

Etsä muka haluu et sun koko elämä räjähtää?

En usko enää hetkeäkään Perjantai 13.päivän pahuuteen. Jos ei lasketa sitä että elämäni ensimmäiset gladiaattorit sanoivat suhteemme irti samaisena päivänä, uskallan väittää että perjantai oli yksi elämäni parhaimmista tähän mennessä.

Alunperin oli suunnitelmissa viettää ihan sievoinen ja kiltti tyttöjenilta. Suunnattiin ystäväni kanssa Kino Tapiolan avajaisiin ja Sisko tahtoisin jäädä - elokuvan ensi-iltaan. Leffa oli juuri kaikkea sitä mitä odotinkin - mukaansa vievä, reipas, itkettävä ja ihana. Elokuvasta inspiroituneina päätettiinkin sitten ottaa kaikki ilo irti perjantaista, teiniydestä ja kesän lopusta.

Ilta todellakin oli sitä kaikkea, loppuillasta löysimme itsemme erään ravintolan vip-alueelta juttelemassa mm. Vappu Pimiän, Teemu Selänteen, Sedu Koskisen, Petteri Ahomaan ja Markus Selinin kanssa. Mahtava ilta, ja se miten ihmeessä päädyimme sisko tahtoisin jäädä - tuotantotiimin kanssa bailaamaan, on vieläkin itselleni hieman epäselvää. Niin kornia kuin se onkin, tunsin eläväni. Tähän tunteeseen ei nyt varsinaiseti liity nämä julkkis-bongaillut ja vip-bileet, vaan ylipäänsä se ilta. Kaikki on tässä ja nyt eikä mistään tarvitse huolehtia. Kiitän kyseistä leffaa kaikesta siitä, mitä sinä iltana koin. Vaikka elokuvassa oli myös surullinen puolensa, tajusin monia asioita - tai pikemminkin vihdoin ja viimeistään annoin itselleni luvan tajuta ne asiat. Ystävät ovat mielettömän tärkeitä, enkä tiedä pystynkö ikinä kiittämään ketään niin paljon siitä, että olen saanut maailman parhaimmat ystävät - ja tukiverkon ylipäänsä. Elämä on tässä ja nyt, sitä on turha ottaa liian vakavasti (:

now or never?

koulu alkoi ja elämä loppui, eiku? Vähän ehkä turhauttavaa oli raahautua tänään yhden piskuisen tehtävän takia tunti suuntaansa koululle, vain koska opettaja ei jaksanut viitsinyt keksiä minulle enempää tehtäviä. Oikeasti en ole koulusta yhtään innoissani, haluaisin vaan saada rästitehtäväni nyt tehtyä. Mutta ei, ei taida onnistua kun opettajat ovat liian kiireisiä työllistääkseen oppilaita. Murr.

No joo, se siitä koulu-angstista. Jos tämän syksyn ja ensi kevään nyt jaksaisi, sittenpähän tulee uusi kesä taas. Pakko vain todeta, että mennyt kesä oli aivan mahtava. Juuri semmoinen mitä tarvitsin. Kavereita, aurinkoa, lämpöä. Puisto-iltoja ja maailmanparannuskännejä olisi toki voinut olla enempikin, mutta onhan tässä vielä onneksi elokuuta jäljellä. Enkä aio jättää latailua tähän, todellakaan! Syksy on loistavaa aikaa imeä itseensä kaikki väriloisto, sieni- ja marjametsien tuoksut, viilenevät illat ja villapaita-aamut. Jos jotain tänäkesänä olen oppinut, niin sen, että hetkessä eläminen on jees, kunhan sen tekee täysillä. Eli asiat hoidetaan nyt ja heti, siinä hetkessä, eikä jätetä niitä roikkumaan. Samalla periaatteella myös bailataan, käydään koulua ja ollaan. Kaikki on tässä nytten, ei mietitä huomista muttei anneta huomisellekaan syytä miettiä eilistä.

Näillä fiiliksillä olen valmis syksyyn ja sen tuomiin haasteisiin. Toivon että kaiken koulun ja partiojuttujen ja kavereiden ohella kerkeisin myös päivittelemään blogia. Yksivoimavara, jonka avulla jaksan aina pikkasen eteenpäin.

Helsinki love

Voi tätä sivistykseen ja kaupunkiin palaamisen tuskaa. Olisin niin paljon mielummin jäänyt metsään, kuin tullut kotiin ja alkanut hoitelemaan kaikkia asioita. Koulunkin alkuun tosiaan enää vajaa viikko. Lievitin tuskaani hieman shoppailemalla synttäreideni kunniaksi mm. Lasipalatsi Design Marketsilla. Mukaani tarttui kaksi kaulakorua ja eräs maailmansöpöin pinnihiuskoristehärväke, joita en tosin vielä ole jaksanut kuvata. Aion esitellä ne paremmalla ajalla, mutta pientä esimakua voi saada ylläolevasta kuvasta, nimittäin kaulassa roikkuva leikkiheppa on toinen design-löydöistäni. ah, minä niiin rakastan Helsinkiä!

Suurta rakkautta koen myös pitsilegginssejäni kohtaan, en tiedä miten tulen kestämään koko kylmän ja viimaisen talven, kun en pysty pitämään näitä ihanuuksiani. Ehkä pakko etsiä talvea kohden jotkut samat kriteerit täyttävät villasukkahousut, i guess.

Vielä on kesää jäljellä

Nicole 21v moikka! Leiriltäpaluu on ollut yllättävän helppoa, kun tähänmennessä jokapäivä on nähnyt kavereita ja bilettänyt milloin mitäkin; perjantaina omia synttäreitäni ja eilen taas kaadettiin leiriä aika huolella. Ihania nää kesäillat ja -yöt, kun voi vaan olla ja nauttia elämästä ja halailla kavereita. Parasta ikinä.

Eilisilta sujui suhtrennosti valkoisessa löysäilypaidassa ja farkkusortseissa, ihana käyttää taas balleriinoja kahdenviikon tauon jälkeen! Enää viikko koulunalkuun, kamalaa että kesä on taas hurahtanut tostanoinvain. Todella outoa. Henkisesti jätin itseni vielä Evolle, 11 000 muun partiolaisen kanssa laulamaan leirilaulua ja katsomaan musiikkiteatteria, hikoilemaan saunassa ja syömään ei minkäänmakuista leiriruokaa. Bailaamaan johtajakahvilan silence-discossa ja nauramassa itseni kipeäksi öisessä metsässä. Vaikka leiriltäpaluu olisikin kivutonta, jää onnistuneet kokemukset aina mieleen, todella pitkiksi ajoiksi. Ehkä tämän kesän voimalla jaksaa ainakin jouluun asti, toivottavasti (: