Jump in!

Löysin eilen jotain ihaninta ikinä. Blogisurffailtuani ja inspiraatioita etsiessäni törmäsin erään norjalaisen bloggarin Voen kautta tähän:

Voiko enää tämän söpömpää olla?! Norjassa nämä Onepiecen haalarit ovat kuulemani mukaan hyvinkin suosittuja ja pohjois-naapurissamme niitä näkee yhden jos toisenkin kadulla tallaavan teinin päällä. En ehkä ihan teiniksi enää lukeudu, mutta en myöskään Norjalaiseksi; voisin siis hyvinkin kuvitella itseni rentoilevan jossain näinkin söötissä asussa! Itsekukin varmaan tietää niitä päiviä, kun mistään ei vain tule mitään, kaikki mekot näyttävät liian hienoilta ja farkutkin puristaa. 

Kovin halpaa lystiä nämä söpöläiset eivät ole, satasen molemminpuolin liikkuu hinnat ja tietysti postikulut kun pitää tilata ruotsista, norjasta tai englannista. En vielä sen pahemmin kerennyt asiaan paneutua, mutta jos kiinnostus heräsi niin löhöpäivien pelastuksista löytää lisää täältä.

Jos vain kerkeän, niin tänään saattaa olla luvassa vielä pientä innostuksen tynkää juhannuksesta, mutta katsotaan mihin päivä vie (muualle kuin keinumaan ;D)

Kesä on kaveri

(kuva)

Keinuin tänään. Keinuin niinkuin lapsena, jalat kohti taivasta, vauhtia niin että äiti pelkäisi vieressä ja kiljuisi hidastamaan. Lapsena keinuttiin rengaskeinuissa aina yhdessä ystävän kanssa, toivottiin että vauhti heittäisi meidät ohi ajavien autojen katoille, jotka veisivät meidät linnanmäelle, lintsille. Tänään keinuessani toivoin, että vauhti heittäisi minut taivaaseen, pilvien päälle. Syömään hattaraa, moikkaamaan enkeleitä ja kattelemaan muurahaisilta näyttäviä ihmisiä. Stekkailee miltä äidin isi ja äiti näyttää, mitä taivaaseen muuttaneelle ystäväpojalle kuuluu. Makaamaan pilven päällä ja pussailla aurinkoa. koskettaa kuuta ja paijata lintuja. Huomenna keinun lisää, ehkä pääsen jo lähemmäs pilviä kuin tänään ;)

somebody call 911

Viikon blogi-hiljaiselo on loppunut ja oma sänky ja juokseva vesi tuntuvat yllättävänkin luksukselta. Tarkoituksenani oli viikko sitten sunnuntaina tehdä vielä pienimuotoinen moimoi-postaus kertoakseni pienestä lomastani, joka kului partioleirillä kouvolan seudulla, mutta tapani mukaan olin jo myöhässä sovituista aikatauluista ja blogi jäi niissä prioriteeteissä aika kaukaisille sijoille.

 

Mutta nyt tosiaan on palattu kotiin ja huomisesta olisi jo tarkoitus aloittaa arki, kesätyöt ja sitä rataa. Jännää oli tänävuonna aloittaa kesä partioleirillä, kun normaalisti kesä aina loppuu siihen. Vaihtelu virkistää, tai jotain.

Kuvasaldo jäi aika vähäiseksi, mutta yhden päivän kostyymini sain kuitenkin ikuistettua. Ihan tämännäköisenä en kuitenkaan päivittäin tuolla metikössä hipsinyt, pakko paljastaa, että kyseessä oli eräänlainen salapoliisi-leikki, jossa lippukuntamme johtajat esittivät prätkäjengiä ja oma roolini oli olla kyseisen jengin pomon, Reiskan, tyttöystävä kampa-mari. Juoneen kuului, että seurustelin "Reiskan" kanssa vain tämän rahojen ja varakkuuden vuoksi, joten hahmoni ei niinkään ollut kiinnostunut itse moottoripyöristä, vaan pukeutumisesta ja "hyvältä näyttämisestä".. Överit ja ylinäyttely on lemppareitani, niinpä laitoin parhaani peliin tässäkin tapauksessa ja yritin luoda mahdollisimman pissismäisen ja ylimielisen prätkä-mimmin ;D

Nyt sinne suihkuun ja nukkumaan, väsyneenä ei oo yhtään kivaa.

Muumipapan muistelmat

Kamalaa, kuinka nopeasti aika kuluukaan. Muistan oman ylä-asteelle siirtymiseni ja koko ylä-aste ajan vahvasti. Muistan ajatukseni, ulkonäköni, mielenkiinnon kohteeni ja kaverini. Ihankuin se olisi ollut vasta eilen.

                 

Mielestäni ei ole kauaakaan, kun istuin vanhan kodimme olohuoneen sohvalla, odotin jännittyneenä mainoskatkon loppua, jolloin äiti ja isäpuoleni olivat luvanneet kertoa minulle ja sisaruksilleni yllätyksen. Siitä kuusi kuukautta myöhemmin, jouluaattona 1997, istuimme taas sisarusteni kanssa samalla sohvalla, jännittyneinä odotimme äidin kotiintuloa. Mukanaan hän toi pienenpienen nyytin, tyttösen, joka täydensi sisaruskoplamme lopulliseen muotoonsa, kaksi tyttöä, poika, kaksi tyttöä. supersisarusten combomme oli valmis.

        

Kaikki sisarukseni ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta siihen äidin kotiin tuomaan nyyttiin olen aina suhtautunut hieman eritavalla kuin muihin. Ei väheksyvämmin tai hyväksyvämmin, vain eritavalla.  En voi millään käsittää, että tuo samainen tyttönen pääsi tänään ala-asteelta. Vaikka se onkin vain yksi väli-etappi, merkkaa se minulle tavattoman paljon. Se pienenpieni nyytti, joka on aina ollut meidän muiden silmäterä, rämäpää joka menee eikä meinaa mutta kuitenkin vaatii myös halauksia ja isompien tukea. Huh, haikeeta!

ps. Kiitos sille tyttöselle näistäkin loistokuvista! Ei ole turhaan ottanut siskoistaan mallia! (;

Tarjoilija, jäätelössäni on tervaa!

Hip hei! Eilinen meni ihanassa säässä ja ihanissa vaatteissa, ihanaa jätskiä nauttien ihanan kaverin kanssa. Paitani on siis se ompelemani mekko, johon virkkasin itse pääntien. Mekkona en sitä osaa vielä käyttää, pituuden, paljastavuuden ja läpinäkyvyyden vuoksi, mutta rentojen farkkusortsien kanssa se menee oivallisesti toppina.

Jäätelöni ei oikeasti ollut noin pahaa, vaikka kyseessä olikin vanhanajan terva. Ilme on vain lavastettu, koska maku oli mitä loistavin! (;

Kuvista kiitos Mikkeliläiselle!

ps. Tuossa muovipussissa ei ole mitään sen epäilyttävämpää, vain litskattuja mansikoita. Päätin tehdä niistä ajankulukseni mansikkakastiketta.

rakkaudesta pitseihin

Niinhän siinä kävi, melkein olin jo unohtanut eräät legginssini minnelie kaapin pohjalle, kunnes tänään taas tulivat mieleeni. Kyseiset pöksyt ovat siis isäni äidin käsialaa ja jos en väärin muista, niin kuoriutuivat eräästäkin paketista vajaa kymmenisen vuotta sitten jouluna. Tähän asti nuo söpöläiset ovat keskittyneet lähinnä lämmittämiseen toisten housujen alla talven paukkupakkasilla, kunnes tuli kevät ja kesä 2010 sekä aika näyttää niille kirkas maailmamme ilman muita lahkeisia edessä.

Legginssien kuosi ja pitsireunukset näkyvät parhaiten varmaan ylläolevasta kuvassa, kokovartalokuvissa eivä ne näytä juuri miltään (höh, mikä valotus?)

Ostin tänään muuten kesän ekat kirsikat. Olipas maukkaita! Kirsikat ovat kyllä lempparein kesäherkkuni, mansikat kun ovat niin iänikuisia ja herneitäkin on tullut popsittua jo tarpeeksi monen vuonna. Tietysti mansikat ja herneet menevät edelleenkin, mutta kirsikat nyt vain sattuvat viemään sen pisimmän korren tällä kertaa.