Toisen loppu on toisen alku

Elämä muuttuu ja sen mukana myös asiat, joita haluan jakaa. Jääköön LTCF kunniallisesti muistutamaan ensimmäisestä blogi-vuodestani. Jatkakaamme juttua paikassa, joka kuvastaa sitä, kuinka haluan kaiken ja samalla en mitään. Jos jatkon seuraaminen kiinnostaa, naputtele itsesi tänne ja lisäydy vaikka lukijaksi, jos siltä tuntuu. Niin uudet kuin vanhatkin kaverit ovat äärimmäisen tervetulleita.
Kiitos kaunis!

we♥it

Kanarianlintu Espoon peräkylistä

Kesäkuun ensimmäisen kunniaksi puin päälleni h&m:n kanarianlintu-mekon ja kirmasin pakollisten kouluhommien jälkeen sinne, missä olen viettänyt elämäni kahdeksanvuotiaasta aina siihen asti, kun kuusitoistavuotiaana muutin pois kotoa.

Verhoista hameeksi

Tämmönen kasari-hamonen tuli ommeltua! Prosessi ei tosiaankaan ollut hankala, kangas nimittäin on entisessä elämässään palvellut verhoina ja olipa kankaassa valmiiksi tankokujakin, joka hametta ommellessa kääntyikin hyvin kuminauha-kujaksi. Kuminauhan lisäksi ei tarvinnut muuta kuin ommella yksi suora sauma ja hame oli valmis! Mallin helppouden ja istuuvuuden lisäksi pidän myös hameen kuosista paljon, juuri sopivan keväinen näihin päiviin! (:

Kaikki on tässä ja mikään ei ole mitään

 

Kesän ekat kiskajätskit! Tötteröjätskissä olisi tietysti ollut enemmän fiilistä, mutta kun kauppatorille saavuttuamme tajusimme, että käteisrahaa on ainoastaan 4 euroa - sillä sai kaksipalloisen jäätelön, mutta ei kahta jäätelö yhdellä pallolla. Katsoimme parhaaksi ottaa kaksipalloisen kippojäätelön, molemmille jotain! Kesän testimakuna palveli Tupla, josta itselleni tuli lähinnä mieleen punssi. Tiedättekö ne pienet punssin makuiset karkit, punssinapit? Ihan niille maistui! Toisena pallona palveli minttu, se ei kyllä petä koskaan!

Ulkonäkökeskeisyydestä

On surullista, kuinka ulkonäkö on osana elämäämme jo pienestä pitäen. On kaiketi turhaa käyttää tässä nyt aikaa median vaikutuksesta tyttöjen itsetuntoon, se on nykypäivänä jo aika selvää lähes kaikille. Mutta voiko media olla ainut syypää siihen, että naiset on kautta aikain tavoitelleet täydellistä ihoa ja kroppaa? Voiko kyseisten illuusioiden vaaliminen olla geneettistä, kiinni ihmisessä jo syntymästä, vai onko se pelkästään opittua? Jo päiväkodissa törmää lapsiin, jotka kiusaavat toisiaan väärän värisistä hiuksista, pisamista tai liian pulleasta masusta. Tässä tapauksessa uskon, että kodin ja ympäristön vaikutus lapsen kauneusmalliin on suuri. Mikäli lapsi näkee päivittäin äitinsä tuskailut meikkaamisen parissa, kuulee kuinka aikuiset arvostelevat toisiaan suoraan tai seläntakana, tottakai hän oppii saman kaavan. Kaavan, josta onvaikea päästä pois, tietyissä määrin elämämme vain perustuu ulkonäköön ja kauneuteen.

En ole yhtään yllättynyt, että ensimmäiset peilit kehitettiin arviolta jo 6 000 eaa. Peili on monelle meistä pakkomielle, mutta onko se välttämättä huono asia? Onko se nyt niin väärin, jos tykkää kunnioittaa muita pitämällä itsestään huolta? En nyt tarkoita, että ulkonäköä pitäisi olla jatkuvasti parantelemassa botoxilla sun muilla "ylimääräisillä" aineilla, vaan haluan puhua luonnollisesta kauneudesta. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.

 

Emme voi suoranaisesti vaikuttaa siihen minkänäköisinä synnymme ja itse koenkin, ettei siihen edes tarvitse vaikuttaa. Vai onko jonkun mielestä botox-huulet oikeasti kauniimmat kuin syntyessämme saadut, oli ne sitten ohuet tai vähän pulluemmat? Voimme kuitenkin vaikuttaa omiin asenteisiimme ja siihen, miten kannamme omat kuoremme. Kaikkien ei tarvitse olla hoikkia, mutta ei myöskään pallon pyöreitä. Epävarmuus on meidän pahin kumppanimme, sen avulla emme saavuta mitään. Kunnioittaessamme alkuperäistä kuortamme ja sitä mitä olemme saaneet, kunnioitamme itseänne parhaalla mahdollisella tavalla. Nykyajan ihmiset ovat tottuneet päättämään ja valitsemaan liikaa. Puhutaan oikeuksista ja siitä, kuinka itselleen saa tehdä mitä lystää, "minähän tämän kropan kuitenkin kannan". Sinänsä olen samaa mieltä. Jos tulet oikeasti onnelliseksi silikoneista, kauneusleikkauksista ja hampaidenvalkaisusta, go for it. Mutta jos teet ne vain sen takia, että muut näkisivät sinut kauniimpana, olet luultavasti väärässä.

Lähipiiri ja ympäristö. Varmasti yksi suurimmista syistä teini-ikäisten tyttöjen minä-kuvan vääristymiseen. Pienikin lipsahdus riidan yhteydessä voi saada herkemmän ihmisen masentumaan ihan vakavastikin. Sitten mietitään vuosia mistä tämä itse-inho ja omaa kroppaa kohden koettu viha kumpuaa. Emme voi loputtomiin vaikuttaa siihen mitä kuulemme itsestämme muiden suusta, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten vastaanotamme ne. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vai jäämmekö märehtimään tuntikausiksi naapurin Pekan kiusoittelua pyöreistä poskistamme? Tietysti ympristöään ja lähipiiriään on myös hyvä osata kuunnella, mutta meidän tulee erottaa se hiuksenhieno ero, mikä on itsemme kannalta tärkeää kuunneltavaa ja minkä taas voi ohittaa pelkällä olankohautuksella.

Sitäpaitsi, kuka rumuuden edes määrittelee? Kuulin radiosta yhtenä päivänä, kuinka joku jenkkiläinen tutkija oli tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan rumat ihmiset pärjäävät elämässään huonommin kuin kauniit; saavat pienempää palkkaa, tekevät "huonompia" töitä vaikka rahkeet riittäisivätkin parempaan ja olipa tutkimuksen mukaan yhteys myös sillä, minkä takia "rumat" ihmiset pariutuvat keskenään. Ja joku muka sanoi että kauneus on katsojan silmissä?! Mielestäni edellämainitut turkimukset voitaisiin heittää kuuseen. Elämässä pärjää ne, jotka haluavat pärjätä. Siinä ei paljoa lasketa onko nenä tarpeeksi keskellä päätä ja silmät tietyn senttimetrin päässä toisistaan (muistan kuulleeni tästäkin erään tutkimuksen, jonka mukaan kauniilla naisella on kasvot tiettyjen senttimetrien mukaan. Valitettavasti en pikaisella googlaamisella löytänyt tästä tutkimuksesta muruakaan.)

Uskon, että jokainen joka haluaa näyttää hyvältä, myös pystyy siihen. On eri asia meikata itsensä kauniiksi, kuin meikkaamalla tuoda esille ja korostaa omia hyviä piirteitään. Omasta mielestäni ei ole mitään väliä miltä näytät, vaan kauneuden tekee tosiaan asenne. Ei välitetä muiden perustelemattomista kommenteista ja kateellisista loukkaus-yrityksistä, ollaan ylpeitä siitä mitä meillä on ja ennenkaikkea; negatiivinenkin kommentointi on aina kommentointia (; Vaikka aina ei onnistuisikaan näyttämään täydelliseltä, voi olla ylpeä onnistuttuaan erottumaan massasta. Saavutus sekin, vai haluaako joku oikeasti koko loppuelämänsä olla hissukkahiirulainen, jonka nimeä ei edes muista kukaan? Vaikea uskoa, eiköhän meillä kaikille ole edes pienen pieni tarve tulla huomatuksi ja sitä kautta hyväksytyksi. Vaikkemme sitä myöntäisikään.

Kuvat: Weheartit

Sitruunan suloista

 Tiedät ehkä sen tunteen kesäkuumalla, kun jano lähentelee infernaalista mutta oikein mitään ei tee mieli? Vesi ei nappaa ja kaupan limut ja mehut ovat aivan liian ylimakeutettuja? (tai vaihtoehtoisesti täynnä erilaisia lisäaineita, mistä sinulla ei ole hajuakaan mitä ne oikeasti ovat..) Itse kärsin kyseisestä ongelmasta melkein ympäri vuoden. Jostain syystä en saa tavallista vettä kiduksistani tarpeeksi alas ja kaupan limut sun muut lisäainemömmöt eivät todellakaan nappaa. Aikaisemmin olen maustanut veteni muutamalla sitruunan tai limen viipaleella, mutta sokerinhampaan kolottaessa muistin juoneeni joskus siskoni luona hänen omatekemäänsä sitruuna-limua. Tai ehkä kyse on mehusta koska juoma ei luonnollisesti sisällä hiilihappoa lainkaan, mutta ei se itseäni ainakaan haittaa, päin vastoin.

Muistellessani tätä kielen mukanaan viemää juomaa, hyppäsin taas kerran Herra Googleen lämpimään syleilyyn. Aika nopean etsinnän jälkeen löytyikin potentiaaliselta vaikuttava ohje, ja pakkohan sitä oli testata. Muutamie kokeiluversioiden jälkeen löytyi kuin löytyikin se oma versio, ja voin kertoa; tästä ei ole enää paluuta entiseen.

(ohjeesta tulee n. 4 litraa valmista limonadia)

 

  3sitruunaa
1 l vettä
  3dl sokeria

Pese sitruunat hyvin kuumalla vedellä. Halkaise sitruunat ja purista niiden mehu kattilaan. Paloittele jäljelle jääneet sitruunat kuorineen päivineen, laita kattilaan ja mittaa joukkoon vesi ja sokeri.

Kiehauta seos, vähennä lämpöä ja anna kiehua hiljalleen 15 minuuttia. Jäähdytä (ja anna tekeytyä kylmässä seuraavaan päivään.) 

Poista kuoret, siivilöi ja pullota tiiviste. Voit laimentaa juoman jo ennen pullotusta (n. 1 osa tiivistettä + 3 osaa vettä, maun mukaan), jolloin juoma on käyttövalmista heti janon yllättäessä.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä, itse olen hieman muunnellut määriä ja helpottanut tekoa. Alkuperäistä ohjetta noudattaen juomasta tulee aikalailla vahvempaa ja kitkerämpää, eli ihan miten itse tykkää. Tekeytymisessä en itse ainakaan huomannut eroa, ihan samalta maistui vaikka olisi pullottanut tunti kiehauttamisen jälkeen.

Mitäs pidätte? Kumpaa sorttia itse olette, veden lipittelijöitä vai valmiin limpparin nautiskelijoita? (:

Glada vappen!

Tukholman tuliaisia

En tiedä muistinko aiemmin mainita, mutta käväisimme pari viikkoa sitten Tukholmassa. Reissu oli aika pikainen, toisinsanoen ihan tavallinen ruotsin risteily, 6h maissa ja loput laivalla. En tiedä johtuiko se omasta rahatilanteestani vai seurani shoppailu-halukkuudesta (=haluttomuudesta), mutta ostos-saldoni jäi erityisen laihaksi. Laivalta ostin hätä-shampoon ja hammasharjan, maissa tyydymme lähinnä ihastelemaan vanhaa kaupunkia ja nauttimaan säästä. Ja ihan sattumoisin tuli myös Kulturhuset stockholm kierrettyä. Ehkä parhaiten jäi käteen Anneé Olofssonin valokuvanäyttely "The face of all your Fears", jos vain liikutte lähelläkään Tukholman kulttuuritaloa ennen toukokuun puoltaväliä, kannatan ehdottomasti rullaportailua tokaks ylimpään kerrokseen! (Tai ylimpään tai jotain, en ihan tarkalleen enää muista.. :D) Näyttelystä ei tietenkään ole kuvia, mutta ihanasta säästä ja pikkukaduista senkin edestä. Ei onneksi tarvi ihan kateudesta vihertää, nimittäin aika pian reissumme jälkeen ne aurinko-säät tännekin kerkesivät (Teid'n onnenne että tämän postauksen kirjottaminen ja julkaisu vähän venähti..)

Valitettavasti ylimmän kuvan Muffin Bakeryn luomukset jäi testaamatta, kun vatsat oli juuri täytetty paikallisella mäkki-safkalla ennen loisteliaan putiikin löytämistä. Mieli teki kyllä kovin, mutta vatsa ei antanut periksi. Eikä sitä tietenkään tajunnut ostaa mukaan myöhemmin nautittavaksi.. tyhmä kun olen. Ens kerralla sitten! 

 Ps. Semikiva masu-turvotus parannellessani minkälie-patsaan laseja.. Multa aina välillä kysellään oonko mä raskaana j joka kerta saan yhtä otettuna kertoa, että ihan on vaan omaa läskiä mikä turpoo.. Geenit, mikä ihana tekosyy! :D

Pieniä suunnan muutoksia

Välillä käy niin, että kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Yleensä ahdistun ihan mielettömästi äkillisistä muutoksista, liian pikaisista päätöksistä ja hötkyilystä, jos aloite ei ole tullut itsestäni. Yritän kuitenkin parhaani mukaan muistaa jonkun viisaan sanat "se on vaan elämää", ja porskutella eteenpäin.
Viimekesäisen havahtumisen jälkeen olen ottanut kokonaan uuden asenteen elämään. Kai se vaatii sitä pohjamudissa ryömintää, ennen kuin osaa nähdä helmet sen kaiken seassa.

Viikko sitten sain tekstiviestin, jossa kerrottiin yhdellä lauseella, että minulla on viikko aikaa etsiä uusi asunto ja siirtää tavarani pois kotoota (= isäni ja hänen vaimonsa kotoa, jossa minun oli tarkoitus saada asua syksyyn asti, kunnes valmistun ja pääsen paremmilla edellytyksillä pitämään taas kaikki oman elämäni langat käsissä.) Yksinkertainen syy tähän pikaiseen päätökseen isäni osalta on, että hän tarvitsee huonettani vaimonsa uusille lapsille. Ymmärtäisin tilan tarpeen, jos pojilla ei tällä hetkellä olisi huonett lainkaan, mutta kun heidän huoneensa on tismalleen samankokoinen kuin omani. Tai no edesmennyt huoneeni, sillä toissapäivänä tein niinkuin käskettiin ja kävin pakkaamassa kimpsuni ja kampsuni.

Vapailta markkinoilta ei asuntoa löydä millään viikossa, niinpä teimme olosuhteiden pakosta päätöksen, että muutin poikaystäväni luo, missä olen muutenkin jo hyvin epävirallisesti asustellut viime aikoina. Päätöksessä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta omasta mielestäni tämä tuli hippasen liian nopeasti. Seurustelua kun on takana vasta muutamia kuukausia, en itse näe juurikaan järkeä tällaiselle hötkyilylle. Mutta minkäs teet, ei sitä nyt ihan sillan allekaan viitsisi asettua.

Paljon on pohdittu, miten muutto vaikuttaa suhteeseemme ja yhteiseen elämään, mutta olemme tulleet tulokseen, että kyllä se kestää, jos on kestääkseen. Yhteiset tavoitteet ja haaveet vievät varmasti eteenpäin. Meillä osataan puhua asioista ja ristiriitojen ja erimielisyyksien selvittämiseen on löydetty jo keinoja, vaikkei niitä ole vielä kertaakaan edes tarvittu. Joku saattaa sanoa, että sihde ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt, jos ei ensimmäistäkään riitaa ole riidelty, mutta ei tässä nyt ole aikaa semmoisia odotella. Toisaalta hämmästellen kuinka seesteisesti suhteemme on edennyt, vaikka minä muistutan luonteeltani lähinnä jatkuvassa purkaustilassa olevaa tulivuorta kuin rauhallista viilipyttyä. Ehkä se on sen toisen osapuolen seesteisyys, mikä saa minut rauhoittumaan ja pysymään aloillani.

Näillä kuitenkin mennään eteenpäin ja toivotaan parasta. Loppuenlopuksi kaikki on kiinni omista aenteista ja panoksesta, oma uskoni tämän kaiken onnistumiseen on koppuenlopuksi aika suuri. Pystyn mihin vain, jos vain haluan tarpeeksi (:

Koru-kuva omasta kamerasta, muut kotoisin weheartitistä.

Leipuri Hiiva..

Eilen leivottiin suklaa-muffinsseja, ihan huvin vuoksi vain. Taikinan onnistumisesta sai kiittää Sunnuntaita. Pomminvarmalla valmistaikinalla ei vain pysty epäonnistumaan. Ei edes minun kaltaiseni poropeukalo. Taikinan sekaan vähän pilkottua suklaata, uuniin reilu vartiksi ja volá!

Eikä mennyt kauaakaan kun kameran eteen tupsahti tällainen ilmestys..

 Hups. Meni jo.

Iltakävelyllä

Viikon takaisia kuvia pieneltä iltakävelyltä kekustan tuntumasta, olkaapa hyvät. Mekkoviritelmää en olekaan aiemmin tainnut esitellä, kyseessä on muutaman viikon takainen alelöytö Monkista. Helman salaisuus piilee siinä, että mekko on oikeasti maksipituutta. Tällä minun 163cm varrellani ei pahemmin maksimekkoja käytetä, joten helma rullaantui ylöspäin pienen halkion, solmujen ja hakaneulan avulla. Tarkempia kuvia tästä operaatiosta ei valitettavasti ole, mutta lopputulos kyllä miellyttää ainakin omaa silmääni (:

Kotikutoista

Kipuilu jatkuu edelleen, tosin lämpöä ei ole enää juurikaan. Jonkun verran olen kuitenkin joutnut rehkimään, vaikka kouluun en tällä viikolla olekaan päässyt. Tiistaina tosin oli vakaa tarkoitus, mutta matkalla alkoi tuntui niin sietämättömältä, että päätinkin vaihtaa hieman kurssia ja otin suunnan kohti äidin helmoja.

Sen lisäksi että äiti on luottoneulojani ja ykkösvaihtoehto jos tarvitsen minkäännäköisiä oppeja neulomisen/virkkaamisen/minkätahansa langan kanssa väkertämiseen, on äidilläni myös ehtymätön lankavarasto. Niinpä viihdytin itseäni odotellessa pikkusisaruksia kotiin ja äidin ollessa töissä, milläpäs muulla kuin virkkaamisella.

Lopputulos oli itsellenikin täysi ylläri, nimittäin tuo kuvissa näkyvä rusettipanta on valehtelamatta yksi kivoimmista itse tekemistäni asusteista. Lankoja en tosiaan muista, otin vain sopivat värit kaapista ja aloin puuhastelemaan.

Itse panta on tosiaan virkattu ihan tavallisilla kiinteillä silmukoilla, rusetti taas neulottu kaksinkertaisesta langasta sileällä neuleella. Kovin paljoa en itsekään neulomisesta tai virkkaamisesta tiedä, jonka takia suurin osa tekeleistäni onkin täysin omasta päästä keksittyjä. Tämä malli ei tosin ole mitään ydinfysiikkaa, eli eiköhän kuka tahansa osaisi heittää saman päästään..

 

Mitäs tykkääte, söpötys vai järkytys? (;

Ei niin terveenä

Uusi viikko alkoi reippaasti kuumemittarin näyttäessä nousevaa lämpöä, joten ei auttanut muu kuin jäädä kotiin. Vaikkei tuo vielä varsinaisesti kuumetta olekaan, oli oloni sen verran hötöinen että katoin parhaakseni pitää virallisen lepopäivän. Varsinkin kun ohjelmassa olisi ollut opintokäynti integroituun päiväkotiryhmään, oli varmasti kaikkien kannalta parempi etten mennyt tartuttamaan pöpöäni niihin lapsiinkin.

Onneksi poikaystävän kaapeista löytyi Iittalan flirt-kannu ja finnrexiniä, niin aamu oli pelastettu!

Aamiaispöytään vielä uusin Elle ja eilen leivotut suklaahippu-muffinssit. Jos ei näillä parane niin ei sitten millään!

"Myös meillä on unelmia"

Tänään voisi ostaa uusimman naisten lehden
ja mansikoita,
lainata naapurin kylpyammetta,
hautautua ruusun tuoksuun,
laventeliin.
Tänään voisi kerrankin olla luvallisesti tyttö.

Kesäkuussa 2005 haaveilin runo-muodossa luvallisesti tyttönä olemisesta. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin jäin pohtimaan, mitä minä sillä tarkoitin? Millä tavoin me länsimaiden lapset koemme, ettemme saa olla tyttöjä? En väheksy sitä, päin vastoin, olen sitä mieltä että jokainen tyttö (siinä missä pojatkin) on tärkeä tässä maailmassa. Vaikka me täällä kotosuomessakin välillä koemme ettemme saa olla sitä mitä haluamme, niin uskon että meillä on kuitenkin mahdollisuus. Mahdollisuus muuttaa asioita ja tehdä niinkuin koemme parhaaksi. Meillä on myös laki, johon voimme nojata ja vaikka sattuisikin syntymään ääri-konservatiiviseen tai muuten vain tavattoman tiukkaan perheeseen, on se suomessa hyvin paljon epätodennäköisempää kuin esimerkiksi Afrikan maissa.

Oletko tiennyt, että joka toinen Mosambikiläinen 15-19 vuotias tyttö on naimisissa? Osa tytöistä naitetaan jo alle 10-vuotiaina ja saman haarukan yleisin kuolinsyy on raskaus tai siihen liittyvät komplikaatiot. Vaikka afrikassa olosuhteet ja elämä näillä tytöillä on tyystin erilaista kuin esimerkiksi meidän rakkailla legginssi+toppi & UGG - tytöillä, haluan usko että sisin on maasta ja kulttuurista riippumatta jokaisella tytöllä samankaltainen. Meillä on vain paremmat mahdollisuudet päästä toteuttamaan sitä. Suomessa me saamme kokeilla rajojamme, pukeutua talvellakin minihameisiin jos siltä tuntuu. Meillä on mahdollisuus kapinoida, mutta mitä jos ei suotiaiskaan oppivelvollisuutta, sinut naitettaisiin vasten tahtoasi 30 vuotta vanhemmalle miehelle, raiskattaisiin ja pakotettaisiin pitämään lapsi. Raiskattaisiin uudestaan, monta kertaa, ja pian huomaisit elättäväsi seitsemän lasta ja miehesi, eikä ikää ole kuin enintään 20? Pelkästään arki kehitysmaissa on rutkasti haastavampaa kuin suomessa, saati sitten kuin liian nuorelle tytölle sysätään vastentahtoisesti liian suuri vastuu. Ei meille ole turhaan keksitty eri ikävaiheita, jokaiselle on oma tehtävänsä. Jos tyttö ei teini-iässä saa elää ikäkaudelleen tyypillisesti, ymmärtää varmasti jokainen että nty menee jokin kohta vinoon.

Onneksi meillä vaurailla länsimaillakin on vielä ihmisiä, jotka pyytteettömästi haluavat auttaa myös niitä, jotka eivät ole saavuttaneet edes sitä tasa-arvoa, mikä meille on jo itsestään selvyys. Plan on kansainvälinen lasten oikeuksia edistävä kehitysyhteistyö järjestö, jonka "Koska olen tyttö" - kampanja herätti ainakin oman mielenkiintoni. Kampanjasta voi lukea lisää täältä ja löytyypä saman linkin takaa myös ohjeet vapaaehtois-toimintaan ryhtymiselle sekä lahjoituksien tekoon. Itse liityin PlanKansalaiseksi ja aionkin tästä lähtien blogata aiheesta aina silloin tällöin.

Kaikkien kuvien oikeudet omistaa Plan.

Auringon säteitä

Rekisteröidyin muutama viikko sitten Wowtlettiin, uuteen suomalaiseen tarjousportaaliin ja voitin "nopean rekisteröityjän etuna" 50% "wowbackiä", eli eräänlaista valuuttaa kyseisen sivuston tarjouksiin. Sivusto toimii siis niin, että rekisteröityessä ilmoitat oman kaupunkisi, jonka perusteella saat päivittäin vaihtuvan tarjouksen kyseiseltä sivustolta, omaan kaupunkiisi. Toimntaperiaate siis suhteellisen sama kuin esimerkiksi Citydealilla. Jokaiseen tarjoukseen on laskettu valmiiksi tarjousprosentti, jonka jälkeen saat ostettua tuotteen tai palvelun huomattavan edullisesti. Wowletillä tämä ainakin toimii niin, että jokainen tarjous on voimassa vain vuorokauden, eli harkinta-aikaa ei juurikaan ole.

Keskiviikkon tarjous Helsinkiin oli Brasialainen sokerointi Kauneushoitola Sunrisessa, ja aikailematta sen enempää päätin käyttää saamani wowbackin. Palvelun alennusprosentti oli 59%, eli käyttäessäni palveluun 41% saamastani wowbackista, sain koko palvelun ilmaiseksi. Ei todellakaan mikään huono diili, brassi-sokeroinnin normaali hinta Sunrisessä olisi 65e.

Aikaisemmin olen hoitanut kaikki karvanpoistoni kotikonstein sheivaamalla, joten hieman jännitti mennä kosmetologin eteen navasta alaspäin täysin paljaana. Ja niinkuin arvata voi, täysin kivutonta se ei todellakaan ollut. Kuitenkin jopa ensikertailsenkin silmin käynti oli kaikinpuolin miellyttävä. Vaikka minut vastaanottanut rouva olikin hieman hätäisen oloinen, itse kosmetologi oli todella mukava. Itse sokerointi tapahtuu siis lämmitetyllä, karvaanpoistoon tarkotetulla sokerilla. Sokeri levitetään vastakarvaan ja repäistään myötäkarvaan. Vaikka kyse oli niinkin herkästä ihosta kuin intiimialueet, ei toimenpide sattunut mitenkään liikaa. Kosmetologini oli ystävällinen ja varmisti jokaisen "repäisyn" jälkeen ettei sattunut liikaa ja että olinhan vielä hengissä. Aika nopeasti ikäänkuin unohdin, että olen siinä ilman pöksyjä ja muutenkin koko toimenpide oli ohi reilu kahdessakymmenessä minuutissa. Lopputulos oli siisti eikä ihokaan punottanut enää kotiin päästessäni. Seuraavaa aikaa en vielä kerennyt varaamaan, mutta tarkoitus olisi saada se enintään neljän viikon päähän, nimittäin säännöllisesti käytynä kertamaksu Sunrisessä on vain 56e, normaalin 65 euron sijaan.

Vähän parempia päiviä

Olen ihan viimeviikkojen aikana taas tajunnut, kuinka suuri rooli musiikilla onkaan elämässäni. En oikeastaan ole kovinkaan musikaalinen henkilö (ellei epävireistä karaoke-rakkautta lasketa..), mutta silti kuuntelen musiikkia oikeastaan taukoamatta. Tai ainakin silloin kun en ole koulussa/töissä. Kotiin tullesani ensimmäisenä laitan koneelta fiilikseen sopivaa musiikkia ja ulkona ollessani musiikki-addiktiotani palvelee kännykän radio. Vaikka viimevuosina olen yhä enemmän oppinut kuuntelemaan myös ulkolaista musiikkia, on suomenkielinen silti se ehdoton ykkönen edelleen. Ja sen kannalta koko alkuvuosi onkin ollut yhtä juhla-aikaa, nimittäin yllättävän moni lemppariastistini/bändini on julkaissut uusia sulosäveliä. Ja pakkohan ne on jakaa teidänkin kanssa!

 

 Stella - Kutsumattomat vieraat jääkää kotiin

Stellan matkassa olen viihtynyt muistaakseni kesästä 2007. Vaikka Tämä uusin sinkkubiisi onkin tuttua ja turvallista, kotoisaa Stellaa, on siinä ihania uusia vivahteita. Etenkin kertsin mieskuoro, rakkautta!

Samuli Putro - Älä sammu aurinko

Samuli Putron tänään ilmestyvän levyn "älä sammu aurinko" nimikkobiisi. Rakastan Samulin taitoa vangita fiilis niin sanoihin kuin säveliinkin. Levy oli viikon verran ennakkokuuntelussa YleX:n netttisivuilla, ja oma suosikkini uudelta levyltä on ehdottomasti Tulkoon kesä. Kyseistä kipaletta ei kuitenkaan ollut youtubessa, joten tyydyin tähän kappaleeseen. Youtubesta löytää muuten myös Samulin kommentit kaikista uudenl evyn biiseistä, kannattaa ihmeessä tsekata jos yhtään kiinnostaa! (Ja vaikkei itse tarinat niinkään kiinnostaisi, niin Samulin ääntä ei vaan voi olla huokailematta. Ja se puhetyyli, ahh<3)

Suvi Teräsniska - Jos menet pois

Myös Suvi Teräsniska on julkaisi "rakkaus päällemme sataa"-levyn jo syyskuussa, mutta itse otin uudet kappaleet tehokuunteluun vasta Emma-gaalan jälkeen. Ylläolevan biisin sanat ovat vain niin söpöt, ei tarvii muuta kuin kilokaupalla suklaalevyjä ja pari kynttilää, parasta ällösöpöilymusaa ikinä!

Veronica Maggio - jag kommer

Ja lopuksi jotain naapuristakin. Veronicaa en oikeastaan ole aiemmin juurikaan kuunnellut, mutta kuultuani tämän biisin radiosta, oli pakko etsiä se myös Spotifystä. Ehdoton kesäbiisi, kaikessa irstaudessaan ja letkeydessään! (;

No, mitä mieltä? Kolahtiko tämänhetkiset lempparini teihin, vai olisiko syytä suunnata katse (tai ehkä korvat) paremmille musiikkilaitumille?

Vähän mummoa

Olin unohtanut tämmöisen söpöläisen jonnekin kuva-albumien perukoille, kunnes eilen siihen taas törmäsin. Eikö olekin söpö? Kuva on otettu muutaman viikon takaa Veromodan sovituskopista. Tuo maailman mummokuvioisin (ja samalla niiiiin ihana!) hame taisi löytyä alerekistä, ja sinne se myös jäi. Hameessa, eikä edes sen hinnassa, ollut yhtään mitään vikaa. En ihan tarkkaan muista, mutta n. 10 eurolla tämä olisi kai mukaan lähtenyt. Jostain syystä jätin sen kuitenkin kauppaan, ja arvatkaa vaan ottaako päähän! Katsoessani yllä olevaa kuvaa en voi kuin huokailla. Maailman täydellisimmin istuva mummohame, vieläpä täyspitkällä nappirivillä ja taksuilla, ja tämä toope jättää sen ostamatta?!

Hampusta Vehnään

Tiistaista asti olen haaveillut uusista hiuksista, Myönnettäköön, että tämä tyttö punnitsi vakavasti jo pidennyksiäkin. Siis ihan oikeita sinettipidennyksiä, ei mitään kämäsiä klipsuja. Klipsuthan minulla oli joskus vuonna nakki ja kirves (tummilla hiuksilla) mutta nyt kun omaa hiusta on hyvällä tuurilla 10grammaa koko päässä, saattaisi klipsut olla aika koominen näky.. Nyt saa kuitenkin opiskelijabudjetti puhua puolestaan ja pidennykset jäädä vain haaveeksi, kai se on pakko tyytyä pipoiluun aina siihen asti, että oma väri kasvaa takaisin ja erinäkösistä käsittelyistä kärsineet hamppuhiukset voi leikata pois ilman totaalista kaljuuntumista. Mutta onneksi aina voi katsoa kuvia ja haaveilla!

(kuva)

Nyt haluaisin siis jättää platinablondiuden (ainakin hetkeksi) taakseni ja saada hiuksiin hieman lämpimämpiä sävyjä. Liian tummaksi en missään nimessä tahdo värjätä, mutta hieman vehnään päin saisi mennä. Mena Suvarin hiukset yllä olevassa kuvassa ovat täydelliset. Ainakin väriltään. Tosin myös hiusten rennonlaiska pikasuttaus käsillä ja Menan maailman söpöimmät kasvot saattaa vaikuttaa siihen, että pohdin taas vakavasti niitä pidennöksiä ja blondin tummentamista, ihan vain pari astetta.

(kuva)

(kuva)

(kuva)

Myös seurapiiri-kaimani väritys osuu kohdilleen. Ja taitaapa Nicolella olla myös nyt muotiin tuleva liukuvärjäys! Tahaton tai ei, mutta hyvältä näyttää. Ei varmaan tule kellekään yllärinä, että varsinkin Nicolen hieman rennommat laine-kiharat vetoaa tähän tyttöön kuin kuuma veitsi voihin. Ah.

(kuva)

Tosin eipä meidän tuore Miss Suomikaan jää hiustensa osalta mitenkään varjoon, vaalean vivahteinen kiharapilvi toimii aina! Muutenkin titteli meni mielestäni täysin oikealle tytölle, ainakin jos ulkonäköä katsotaan.