Huh, koko viikko ollut yhtä menemistä ja nyt tuntuu ettei tekstiä tule sitten millään. Tiistai-yönä starttasin bussilla kohti Kuopiota, Ingmanin käsi- ja taideteollisen opiston pääsykokeisiin. Kokeet meni nyt vähän miten meni, vaikka toivo ja halu kouluunpääsystä on suuri, en kuitenkaan uskalla sanoa juuta enkä jaata mahiksistani, sen näkee sitten kesäkuussa. Aika iso pelko kyllä rintalastaa kaivaa, että jos ei pääsekään..
Kuopiosta suuntasin kokeiden jälkeen keskiviikko-iltapäivällä Mikkeliin, erään hyvän ystäväni luo. Hän muutti sinne jo Tammikuussa omien opintojensa perässä ja vaikka olemme kohta 12vuotta kulkeneet kuin paita ja peppu, en jostain syystä ole keväänaikana monista yrityksistä huolimatta päässyt hänen uutta kotiaan katsastamaan, joten nyt oli jo aikakin.
Mikkeliin päästyäni sain hieman aikaa itsekseni valmistautua baari-iltaa varten, kieltämättä oli hieman ryytynyt olo Mikkeliin päästyäni, kun edellinen yö oli mennyt bussissa nuokkuen ja koko päivä pää tulessa vääntäen pääsykokeita..
Reissusta onneksi selvittiin, tosin kotiin päädyin vasta perjantaina alku-illasta, suunnittelun torstai-illan tilalta. VR, mikä ihana tekosyy.. Torstaina tosiaan juna oli reilu tunnin myöhässä, niimpä päätin jäädä vielä yhdeksi yöksi Mikkeliin ja lähdin sitten aamujunalla suoraan töihin. Hippasen oli väskä olo kotiin päästyäni.
Tämäpäivä kuluikin sitten roadtrippaillen, samaisen ystävän kanssa. Ihana kun välillä on aikaa nähdä useita päiviä putkeen, nykyään kun saattaa mennä viikkojakin ettei ehditä näkemään!
Tämänpäiväisen matkan tarkoituksena oli siis käydä katsastamassa lippukuntamme kesäleiripaikka, ja hyvältähän se näytti! En millään jaksaisi odottaa kesäkuuta ja tuota leiriä, ehkä parhaimpia juttuja partiossa mitä tiedän. Aurinko, kaverit, sisarukset (tosin nykyään noissa piireissä näkee lähinnä isosiskoa, mutta silti), kaikki tekeminen, se yleisfiilis. Ei sitä voi sanoilla kuvailla, mutta parempaa harrastusta en itselleni osaisi kuvitella.
Leiripaikan läheisyydestä löytyi sattumalta tämmöinen vanha, ränsistynyt puutalo johon ihastuin niin että olihan se pakko saada parit kuvatkin sen edustalla.
Niinkuin ylimmäisestä kuvasta näkyy, osaan pitää myös collegehousuja ainaisten mekkojen ja tyttötyttö-vaatteiden lisäksi ;D Mutta koska matkani alkoi paikallisjunalla Pasilasta Espooseen, niin vaihdoin verkkarit vasta autoon päästyäni ja alkumatkan taitoin ylipitkässä neulepaidassa, leggareissa ja uusissa saappaissani.
Lopputulokseen olen itseasiassa varsin tyytyväinen. Mielestäni keltainen sopii itselleni hyvin, varsinkin murrettuna (kaulahuivi). Hieman vierastan monien kirkkaiden värien yhdistämistä samaan asuun, joten simppeli harmaa-musta pohja keltaisilla asusteilla toimii hyvin.
ainiin, pakko vielä mainita kuinka hyvää voi nauraminen ja mahtava seura tehdäkään! Keskiviikko-illasta tähän hetkeen asti olen nauranut varmaan enemmän kuin koko viime kuussa yhteensä! Ainakin on saanut vatsalihakset treeniä, poskilihaksista puhumattakaan! Ei voi kuin olla onnellinen tuonlaisista ystävistä, parhainta ikinä<3
