pää kolmantena jalkana

 

Voin kertoa, että pääni on aivan tyhjä. Tai no, oikeastaan se on täynnä räkää (terkut vaan sängynpohjalta!) mutta tyhjä ajatuksista. Huomenna pitäisi jaksaa koulua aamu kahdeksasta aina iltapäivä neljään, kuudelta pitäisi olla aleksanterinkadun Lindexissä Pink collection-malliston avajaisissa (kyllä, olin 300:n nopeimman joukossa ja voitin lipun täältä.)

Lindexistä tulisikin aika pian kiiruhtaa suoraan kaapelitehtaalle Voicen muotiviikoille ja voitte vain arvata, kuinka innoissani tällähetkellä olen! Enää yksi yö ja näen piitkästä aikaa Antti Tuiskun! Kyllä, sitä odotan huomiselta eniten :D En todellakaan kuvailisi itseäni miksikään true-fanitytöksi, mutta sen vain sanon, että tuon herran live-esityksistä tykkään ihan mielettömästi. Antti ei yritä mitään, hän on omalla rempseällä tavallaan lavalla ja samalla kuitenkin jalat maassa. Suloinen, etten sanoisi!

Pientä päänvaivaa huominen kyllä aiheuttaa. Nimittäin en kerkeä koulun ja iltarientojeni välissä oikeastaan kotiinkaan, mutta silti pitäisi osata pukeutua niin, että asu kestää koko päivän, ei ole liikaa kouluun muttei liian vähän taas iltaa varten. Ja kyllä, Lindexiä ja muotiviikkoja varten haluan pukeutua, kerrankin kun on mahdollisuus vähän ylipukeutuakin! Suunnitelmissa oli, että laittaisin jotain mahdollisimman simppeliä ja rentoa pienillä einiinarkisilla yksityiskohdilla, unohtamatta tietenkään kunnolla punattuja huulia. Onneksi on vielä tämä päivä aikaa pohtia, katsotaan jos palaan perjantaina kuvien kera kertomaan fiiliksistäni näistä ihka ensimmäisistä, oikeista kissanristiäisistäni (;

Mutta jos tästä kaikesta selviän kunnialla, lupaan olal ylpeä itsestäni!

vapaapäivien helmiä

Pakko oli vielä palata, kun onnistuin loihtimaan niin suloisen meikin ja asun iltaa varten, etten millää malttanut olla tulematta näyttää niitä ihan tuoreeltaan(:

Rakastan näitä vapaapäiviä, jolloin on aikaa elää vain oitseään varten, käydä rauhassa suihkussa, levitellä kaiken maailman rasvoja, syödä suklaata aamupalaksi ja kokeilla vaikka joka ikistä omistamaansa kolttua. Varsinkin kun tietää, että on uurastanut oikein kunnolla, ei nautinto voisi tästä enää parantua.

Asun lähtökohta oli, että halusin jotain mahdollisimman neutraalia, mutta silti suloisen tyttömäistä. Ainut mikä jäi uupumaan, on kirkkaan punaiset huulet, koska en omista vielä oikeaa sävyä. Uskon, että oikein dramaattisen punainen suu toisi olemukseeni ripauksen tarvittavaa sähköisyyttä. Ettei liian hempeäksi mene (;

Tuli muuten näistä kuvista taas mieleen, että oikeastaan olen erittäin tyytyväinen kasvonpiirteisiini. Mielestäni kauniita naisia on harvassa ja olen ihan tyytyväinen etten siihen kategoriaan mene, mutta uskaltaisin näinkin omahyväisenä väittää, että oikein meikattuna kasvoni näyttävät suloisen tyttömäiseltä, ehkä jopa hivenen viattomaa naapurintyttöä muistuttaen(; Sehän kelpaa, nimittäin yhdistettynä einiinhempeään luonteeseeni saadaan oikein sopiva pakkaus. Tänään jos koskaan olen niin tyytyväinen itseeni, etten usko juuri minkään pystyvän tätä fiilistä pilaamaan. Ja hyvä niin! Ihanan tyttömäistä perjantaita kaikille!

Täyden kolmosen tyttö!

Pukeuduin eilen sydänliiton teemapäivän mukaisesti punaiseen niinkuin varmastu moni muukin ja olipa ihanan virkistävää! Normaalisti yritän aina vähän kaihtaa punaista pukeutumisessani, varsinkin suurina pintoina en sitä osaa käyttää juuri ollenkaan. Kaapissani kuitenkin majailee viimekeväänä h&m:ltä tilattu punainen rentoilu-tunika, jota muokkasin mustilla helminauhoilla ja vyötärölle kietaisin mustan nahkavyön. Päälle vielä niin ikään punainen söpöilyneule, ja punaisen päivän asuni oli valmis! Jalkaan kiskaisin vielä farkut vähän tasapainoittamaan asua ja tuomaan arkisuutta. Pakko sanoa, että viihdyin kyllä mainiosti. Pitäisi uskaltautua useammin käyttämään ei niin tuttuja värejä pukeutumisessa.

Sitten otsikkoon. Niinhän siinä kävi, että tämä tyttö pokkasi koko opiskeluiden perusopintojen tärkeimmästä työharjoittelusta kolmosen! (mainittakoon että koulumme arvosana asteikko on 1-3.) En millään malta olla kertomatta, että koko kouluhistoriani olen aina ollut numeroiden perusteella sitä luokan pohjamutaa, juuri ja juuri kömpinyt luokalta toiselle päälle kutosen keskiarvolla ja lukioon pääsystä ei olisi ollut tietoakaan. Tämä tosin vahvisti vain uskoani siitä, että käytäntö on niin paljon enemmän oma juttuni, kuin minkään teorian pänttääminen.  Ei sillä, itseasiassa tämä nyt saatu kolmonen taisi olla koko opintokorttini kolmas kolmonen, ja opintoja on kuitenkin kaksi kolmasosaa jo käytynä.. :D No mutta, tästä on hyvä jatkaa!

Kiitos rakas postimies!

Eilen sain hieman osviittaa siitä, kuinka yksi pieni kirje voikaan muuttaa raskaan päivän illan superhyväksi ja ihanaksi. Nimittäin, myöhään kotiintullessani sängylläni odotti kirjekuori, joka oli aiemmin päivällä tipahtanut postiluukustamme. Tuo pienenpieni kirje sai minut hyppimään lattiasta kattoon ja hihkumaan sekopäisen onnellisena:

Kyllä, liput Voicen muotiviikolle!!! Liputhan on siitä hauskat, että ne ovat täysin ilmaiset, mutta saatavuus on ainoastaan erinäisten kilpailujen avulla. Lisää muotiviikon ohjelmasta ja lippujen saamisesta täältä. Arvatenkin osallistuin itse kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin, eli olisi ollut jo pienoinen ihme jos en olisi voittanut ollenkaan. Pienen pieni onnenpotku oli myös siinä, että sain liput juurikin Torstaille, nimittäin silloin esiintymässä on kuka muukaan kuin iki-ihana Antti Tuisku! Muotiviikkojen esiintyjäkaarti on kyllä muutenkin huippua, Keskiviikkona Jenni Vartiainen, Perjantaina Cheek ja Lauantaina Sunrise avenue akustisesti. Kaikkia näitä menisin mielelläni kuuntelemaan, mutta pakko myöntää että A.Tuisku sai minut hieman tavallista enemmän pomppimaan ja hihkumaan (;

Näillä eväillä ja odotuksilla on hvyä lähteä vetämään työharjoittelun viiminen päivä purkkiin, tiedossa arviointikeskustelua ja lopun fiilistelyä. En voisi mistään olla onnellisempi kuin siitä, että vihdoinkin saan tämän nyt pois alta. Verta, hikeä ja kyyneleitä tämä hoidon- ja huolenpidon harjoittelu on todellakin vaatinut, mutta pian se on vihdoin ohi! Tavoitteeni on niinkin korkealla, että jos saan parhaimman mahdollisen arvosanan harjoittelusta (eli 3:sen) niin annan itselleni luvan pieneen juhlaan ja palkitsen itseni kivalla kaverilla ja pienellä baareilulla illalla. Mutta sen näkee sitten, peukut ja varpaat pystyyn että olen saanut vakuuttettua ohjaajat ja opettajan taidoillani (;

Yhden matkan verran

Kuvat eiliseltä kotimatkalta, pitkästä aikaa leikin hieman photarilla muutenkin kuin vain väritasapainoa säätäen.

Heei tuli tässä mieleen, kun näitä sadepäiviä nyt on ollut ihan riittämiin, niin miten te muut saatte itsenne ulos rämpimään ja jaksamaan aamusta toiseen? Itselleni äärimmäisen tärkeitä on aamukaakao, ystävät ja haaveilu, mutta olisi välillä kiva kuulla minkä avulla muut jaksavat stressisyksyn, päälle kaatuvat dl't ja pinoittain notkuvat to do - listat. Sana on vapaa, saa kertoa!

Vesa ei tajuu.

Käväisin tänään taas äidin luona ennen partiota ja pikkusiskoni kiikuttikin nenälleni samantien kaveriltaan lainaamasa nörtti-rillit. Ihastuin noihin sankoihin niin, että olihan ne pakko ikuistaa kumppareiden ja lettieni kanssa. syksykuvia, por favor!

Niinkuin lasten kai joskus kuuluukin, leikin tänään äitini huulipunilla (sori äiskä!). Vasta kokeilujeni jälkeen bongasin syyskuun trendistä Voisilmä-peliä Blogin Eevan  kolumnin huulipunan käytön opettelusta ja voin sanoa, että allekirjoitan tektsin täysin! Klassinen kirkkaan punainen piristää asua jos asua ja saa yleisilmeestä ihanan vanhahtavan, mutta samalla raikkaan ja tyttömäisen söpön. Jos ei muuten, niin ainakin yhdistettynä nörtti-rilleihin ja mummo-pipoon (;

Tämä kaikinpuolin tärähtynyt kuva oli aivan pakko lisätä, jotenkin tunnelma ja ilme ja kaikki oli tässä niin kohdallaan, etten vain yksinkertaisesti voinut pimittää tätä itselläni! (:

Enää kaksi vaivaista päivää työharjoittelua, perjantaita odotan enemmän kuin innolla! Reilu kuukauden olen sormet syyhyten odottanut tulevaa perjantaita, sain nimittäin lemppareimmalta (ja samalla myös ainokaiselta;) iso-siskoltani synttärilahjaksi lipun 'kumman kaa ja mukana myös Vesa'- teatterinäytökseen. Valinta ei olisi voinut olla osuvampi, olenhan nähnyt kyseisen tv-sarjan varmaan jokaikisen jakson alusta loppuun ja suurinosa Annen ja Ellun lentävistä lauseistakin kuuluu enemmän tai vähemmän vakkari-lainauslause kokoelmaani. Katsotaan jos saan perjantain jälkeen jonkunnäkösiä fiiliksiä kirjattua ylös. Kuulemani perusteella kyseinen esitys on todella hyvä, ja sekös jos mikä nostaa innostustani entistä korkeammalle!

rai-rai-raitaa!

Tänään päätin taas kaivaa kaapistani jotain, mitä en ole ikuisuuksiin käyttänyt. Käteeni osui viimesyksynä itse ompelemani marimekon tasaraita-mekko sekä viime (vaiko toissasyksyn? :o ) lempparivillatakkini. Ruskea-oranssia höystettynä kirkkaanpunaisilla ballerinoilla, loistavan rento sunnuntai-asu, joka kuitenkin pistää silmään juuri sopivalla tavalla!

Jälkeenpäin, näitä kuvia katsellessani, en voi muuta kuin hakata päätäni seinään. Miksi olen antanut tuon mekon odottaa lähestulkoon vuoden itseään?! Mieletön tapaus, kuvat ovat mielestäni syksyisen harmonisia ja kengät on kuin piste iin päälle. Sitä pitäisi vain useammin luottaa omiin luomuksiinsa.

Vielä pitäisi neljä päivää jaksaa rykäistä työharjoittelussa, näyttää omaa osaamistaan ja sitten, torstai-iltana, olen vapaa! Viikon päästä pitäisi taas hilpaista koululle ja niinhän se on, että lasten ja uorten koulutusohjelma taitaa tätä tyttöä odottaa. Valinta Vammaistyön ja ln'n välillä oli kyllä hankala, mutta päädyin sitten kuitenkin lapsiin ja nuoriin. Saa nähdä sitten vuoden päästä, saadaanko tästä tytskästä lähihoitsua vaiko ei (:

Yks myssy ja sen tosi söpö kaveri

Noniin, olisikohan sitten aika palata kollaaseista yksittäisiin kuviin? Joo.

Ostin viimetalvena h&m:ltä universumin suloisimman myssyn (joka löytyy alkuperäismuodossaan mm. ensimmäisestä postauksestani, krhm) harmaan, pitsisen ja lämpimän. Siis tosi söpön! Tuli kevät ja kesä. Itkien luovuin piposesta lämpöhalvauksen pelossa. Onneksi vihdoin tuli myös syksy ja sain kaivaa pipon esiin. Katselin myssyistä hetken ja pikkuhiljaa lakoi tuntua, että siitä puuttuu jotain. Olihan se todella suloinen juu, hopeisella silkkinauhalla ja kaikkea, mutta se oli hieman väritön. Otin avukseni monikäyttäisen kukkapinni/-rintaneula systeemin ja tadaa:

Myssyliini on kuin uusi! Hento puuterin värinen kukka sopii harmaaseen mummo-pipooni kuin nappi otsaan ja Nippe on taas tyytyväinen (:

Kaukaa katsottuna kukkanen näyttää ehkä hieman liian isolta kokonaiskuvaan, mutta mielestäni se tuo ihanaa kontrastia. Hempeä ja niin kevyen oloinen, mutta silti vetää pipoa maata kohti kuin mitkäkin 100-vuotiaan mummon riipputissit!
Kaulahuivia ja villatakkia voisi tietysti myös vaihdella, mutta kun ne on niin lämpöiset. Elokuun alusta ostin pinkki-valko raidallisen kaulahuivin, jonka kuitenkin hukattuani jouduin ottamaan taas ginatricotista ostamani luotto-huivin kaulaan.  Viimetalvena kaulani ykköslämmittäjä oli ruskea megapitkä neuloshuivi h&m:ltä, mutta yksi aamu sitä kaivatessani huomasin sen kulahtaneen ihan kasaan, leveys ja muhkeus on tipotiessään ja tilalla vain ylipitkä ruikula..  Ehdin tehdä jo äsikällekin tilauksen muhkeasta neuloshuivista, mielellään, ylläri-ylläri, pitsiä jäljittelevä, valkoinen tai ruskea, mutta vastaukseksi äiti vain valitteli neulomis-innostuksensa katoamista. Mitä, meidänkö äiti muka, joka vielä vuosi sitten neuloi ainakin kymmenet villasukat, parit kaulahuivit ja lapasetkin yhteen päivään? ehen usko, ei sellainen voi noin vain kadottaa innostustaan. Eihän se nyt käy päinsä!
Äiti, takasin puikkoihin, mä pyydän! ;D

Puoliväli ja pari syksyä

Syyskuuta puolet menny jo ja voin kertoa, että ainakin ostolakko pysyy hyvin hyppysissä! En ole ostanut edes mitään asusteita, en kenkiä, en edes pienenpientä hiuskoristettakaan. Olen aika ylpeä! (Tosin kiittää pitäisi luultavasti lähinnä tiukkaa raha-tilannetta..;) Olen myös huomannut omaavani niin paljon vaatteita, ettei niiden kaikkien käyttöön riitä todellakaan pelkkä kuukausi. Jonkun verran olen kyllä pitänyt samojakin vaatteita ja valitettavasti pakko myöntää, että aika ahkerassa käytössä on olleet myös siskoilta saamani "uudet" vaatteet, eli oman kaappini aarteita en juurikaan ole käyttänyt tavallista enemmän. Siihen siis olisi tarkoitus nyt kiinnittää loppukuukaudesta huomiota.

En vieläkään saa tarpeekseni syksystä. Myssyt, pihlajanmarjat, omenapiirakka, voi tätä ihanuutta!


Ps. Kuulin tänään radiossa biisin, joka ei millään suostu lähtemään päästäni. Liekö syy koskettavissa sanoissa, samaistumisessa vai missä, mutta joku siinä vain kolahtaa. Aihe sinällään on ehkä loppuunkulutettu ja niinkuin herra itsekin sanoo, kliseinen, mutta tykkään eritoten kertsistä ja soundista noin ylipäänsä. jee! Aste – Nuorallatanssija

Be my valentine

Löysin 365 days with Ida - blogista hauskan, ja omaperäisen tavan tutustua lukijoihin. Pohdin ja pohdin ideaa, monen eri suunnitelman risteillessä päässäni, kunnes rauhoituin. Kaivoin polaroid 9.6 ja InDesign - ohjelmat esiin ja aloin puuhailla. Mikä olisikin parempaa flunssa-puuhaa kuin oman ystäväkirja-sivun tekeminen! 

Tuli ehkä etäisesti mieleen Trendin jonkun muinaisnumeron muistivihko-palsta, mutta ei anneta sen häiritä. hihi!

Syksyn säveliä

Outoa, että jo kahdeksalta on melkein pilkkopimeää. Iltaisin kotiin kävellessä ei meinaa keuhkot riittää kun tekee mieli niin kovin tankata syysilmaa sisäänsä. Ostoslistalla kaunis lasinen, korkillinen pullo, johon voi räntäkelien ja lumisateiden varalle pullottaa pikkasen syysilmaa. Kesäsäitä ei ole vielä yhtään ikävä, onneksi, mutta kesähetket voiain kyllä ottaa takaisin. Partioleirit, juhannuksen, lintsinreissun, olemisen.

Yksi syksyn ehdoton juttu on villatakit. Olen aika hidas kehittelemään omaa tyyliäni, se muodostuu kuukausien, välillä jopa vuosienkin saatossa. Kausi-tyylini rakentuvat vähitellen, hieman viimevuotta, palanan sitä edeltävää. Ripaus jotain uuttaa ja hyppysellinen ehkä tulevaa, jota voi taas vuoden päästä syventää hieman lisää. Kaavaan kuuluu myös jonkun tarpeeksi vanhan pois jättäminen.

Tämän syksyn mieltymyksiini nimeäisin pitsin, lämpimän villan, kevyet mutta lämpimät kuosit ja materiaalit. ostoslistalla saattaisi olla pitkävartiset saappaat (jos nyt kerrankin löytyisi yksilöt, jotka menisivät jopa minun kaltaisille hoki-pohkeilleni, normaalisti kun ne kaikki on tarkoitettu sellaisille rimppakintuille..), henkäyksen kevyt mutta lämmittävä villakangas-takki, uudet villa(pitsi)-sukkikset kadonneiden tilalle, suloisen söpöt lapaset. Lapasiin voisin ainakin pyytää äidin apua, valkoista, lämmintä villaa pitsikuvioituna olisi haave-listalla. Aika klassisen puolelle taitaa mennä tämän vuoden syys- ja talvikarderobini, mutta mitä sitten? Tällä hetkellä kaikki yksinkertainen, maanläheinen ja suloisen tyttömäinen saa sydämeni lämpenemään, ja hyvä niin (:

teddy-karhujen huviretki

Ei kovin vaikeasti alkanut tämäkään ostolakko-kuukausi. Tosiaan pariviikkoa sitten sain isosiskoltani kassillisen vaatteita, jotka ei enää hänen päällään viihtynyt, tänään taas sain 4 paitaa pikkusiskolta "lainaan", odottamaan siskon kasvamista. Ei paha.

Oli ihana huomata, kuinka vilpoista järvi-vesi jo onkaan! Kesällä tuntui jopa veteen mentäessä että tukahduttava kuumuus vaan on ja on, eikä sitä meinannut päästä millään pakoon. Viilenneet ilmat on kuitenkin nopeasti jäähdyttänyt myös järviä, me likey!

Oikeastaan olen hyvinkin iloinen näistä uusista paidoista, t-paidan ja tavallisen pitkähihaisen lisäksi adoptoin kaksi eri neuletta; toisen joka on näissä kuvissakin päällä, ja toisen, joka ehkä esiintyy täällä jossain hamassa tulevaisuudessa. Sen verran voin paljastaa, että valkoista, ohutta, pehmeää ja söpöä (:

Ja loppukevennykseksi oikea sisarus-potretti! Tadaa, hovikuvaajani ensimmäinen ilmestys olkaa hyvä:

Taitaa olla tullut siskoonsa mitä tulee poseerauksiin ja ilmeisiin; yhtä onnistuneita ja sillein ;D

Ne kuusi vaatetta..

Niin, me kaikkihan tiedämme sen Uuden mustan haasteen, mikä on villinnyt muotibloggarit ja tavan tallaajatkin ihan täysin. On lehtijuttuja, blogit täynnä, radiohaastatteluita ja ylen aamu-tv'ssäkin haastateltiin aiheen tiimoilta uuden mustan toimittajaa kahta bloggaria. Itse mietin haastetta hetken ja päädyin ratkaisuun, ettei se ole minua varten. Sen verran mukavuuden ja vaihtelun haluinen olen, etten yksinkertaisesti uskalla lähteä mukaan.

Heikko tai ei, mutta uskon että tällä hetkellä kuukausi vain kuudella ennallavalitulla vaatteella saattaisi vaikuttaa minuun hyvinkin hajottavasti. Olen niin fiilis-peräinen ihminen, etten uskalla aina sopia edes tapaamisia kovin pitkän ajan päähän, koska en voi vielä tietää millä fiiliksellä silloin olen. Aloin kuitenkin pohtimaan haastetta ja sen tarkoitusperiä. Mietin omaa suhdettani vaatteisiin ja vaatekaappiini. Tulin siihen tulokseen, että voisin varmasti pärjätä hienosti pienemmälläkin vaatevarastolla, sen takia kuuden vaatteen valitseminen tuntuukin niin ylivoimaiselta. Tilanne on kuitenkin nyt se, että ne vaatteet ovat olemassa, asuvat kaapissani ja suurin osa niistä on minun itseni ostamia. Silti sitä usein sortuu siihen tavalliseen "arggh miks ton kaapin pitää olla noin täynnä vaatteita, sehän hajoo kohta saranoistaankin eikä sieltä löydä mitään!!" Mutta enpä sorru enää. Sen sijaan että valitsisin monista kymmenistä hameista ja mekoistani vain muutaman kuukauden ajaksi, annan itselleni oman haasteen;

Nauti siitä mitä omistat
Yritän pitää tämän ajatuksen yksinkertaisena. Sama syyskuu, minkä muut viettävät kuudella vaatteella, pyrin itse käyttämään koko vaatekaappini sisältöä. Kuun lopussa teen inventaarion, kasaan ne vaatteet jotka ei syystä tai toisesta ole päälleni eksynyt ja laitan kiertoon. Kuukauteen kuuluu myös, etten osta yhtään uutta vaatetta, ennen kuin olen kartoittanut jo olemassaolevien vaatteideni käytön. Saas nähdä miten käy!

Pientä surua ja ra(a)jojen rikkomista

Taisin hieman johtaa ala-kanttiin otsikon kanssa. Nimittäin suru ei todellakaan ole mikään pieni. Johtuen siitä että joudun palauttamaan käyttämäni rakkaus-kameran tänään (niinno, se piti oikeastaan palauttaa jo toukokuun lopussa..) ja tiedossa olisi lievä pudotus Nikonin justhyvästäjakäteensopivasta järkkäristä Canonin powershot s3 is' bridge-kameraan.. Lisättäköön vielä etten ole kyseistä omaa kameraani käyttänyt varmaan yli vuoteen ja patterilaturinikin on muuton jäljiltä jossain paikassa nimeltä hukka. En ole varma osaanko enää edes käyttää kyseistä kameraa saatika sitten sitä itkun määrää kun pitäisi täällä julkaista ah-niin-ihania 6 megapixelin kuvia, kun näiden aikaisempien kuvieni pikselimäärät on ollut vähintäänkin tuplattuna tuosta..

No, tässä nyt kuitenkin viiminen asukuva (entisen) kouluni kameralla ikuistettuna. Tajusin vasta alkuillasta että päällänihän on tosiaankin sekä ruutua että raitaa, mutta ihastuin ajatuksesta vain entistä enemmän katsoessani peiliin ja rakastuessani kuvaani aina uudestaan ja uudestaan (mitenniin minä muka narsisti?)

Itseasiassa sekä hame että paita on pelastettu siskon "näitä vaatteita en enää käytä" - pussukasta ja voin kertoa, että olen enemmän kuin hämilläni siitä että neiti jonka sanotaan olevan samoista vanhemmista kanssani, voi heittää tämmöisiä ihanuuksia pois! Näköjään ne omenat voivatkin tippua aivan eri suuntiin, joissakin asioissa ainakin. Paita on Luhdan ja mukavamman tuntuista kangasta saa kyllä etsiä. Hameen alkuperästä en ole aivan varma, pieni ajatus takoo takaraivossani että sisko olisi sen jostain ulkomailta tuonut, mutta tästä nyt en ole aivan varma. Luultavasti hän korjaa asian pian, mikäli olen väärässä (;

Ja mitä niihin raajojen rikkomiseen tulee, oli lauantai tosiaankin aika korkealentoista juhlintaa.. Päätoimisena juhlapaikkana tosiaan palveli eräs kattosauna-tila Helsingin keskustan tuntumassa ja tietysti myös kattoterassi kuului juhlatilaan. Kattoterassi oli rajattu lasisella "aidalla", jonka toisellapuolellakin kuitenkin hengattiin. Jossain vaiheessa iltaa päätin sitten tsekata josko se ruoho tosiaan olisi vihreämpää aidan toisella puolella, otin tuolin avuksi kiivetessäni aidan yli ja kuinkas sitten kävikään.. tuoli kippasi ja tämä neiti ja iloisesti killumaan aidan päälle vasemman jalkansa varassa. Lopputuloksena pieni ja söpöinen, aivan musta viidentoista sentin pituinen mustelma. Hyvä Nicole! (En kehdannut ikuistaa mustelmaa tänne, sen verran härskin oloinen takareisi-otos siitä olisi tullut. Saatte siis vain ja ainoastaan kuvitella mielessänne tämän kaunistuksen.)