Haudassa on sitten aikaa levätä

Ei, en suinkaan ole kupsahtanut. Otsikko viittaa vaan siihen, kuinka hektistä elämää sitä joutuukaan välillä elämään. Itse olen vuoden sisällä alkanut tarvitsemaan omaa aikaa ja lepoa ihan eri mittakaavassa kuin aiemmin, jo pelkästään kaksi 7-20.30 päivää putkeen saa koko tytön ihan tillintallin.

Mutta se asia mitä tulin kertomaan. Huomenna alkaa joulukuu ja niinkuin jo aiemmin vähän paljastelinkin, niin aion aloittaa projektin nimeltä joulukalenteri. Jokaiselle päivälle aina 24.12 asti on siis luvassa pientä postauksen tynkää joulukalenterin muodossa ja toivon, että sen lisäksi saan myös ihan tavallisia asu- ja kuulumispostauksia väkerrettyä. Nyt viimeaikoina on jäänyt aika vähälle kuvaamiset ja asujen esittelyt, mutta ehkä voin saada sen anteeksi? Tai no, vaikka en sais, ni mitäs sitten :D

Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille ja toivotaan, että palaan pian langoille myös reaali-aikaisten kuvien ja tekstien parissa!

lumisydämiä

Olen alkanut kyllästymään. Talvi tulee joka vuosi, ainahan meillä on kylmä ja lunta tupruaa ovista ja ikkunoista. Junat on myöhässä joka talvi ja se on kaikkien tiedossa. Jos myöhästely haittaa, niin miksi et sitten lähde aikaisemmalla junalla? Tai jos jumitut ruuhkaan etkä halua pönöttää täpötäydessä bussissa, niin odota seuraavaa. Ei se elämä ole sekunneista kiinni (tai jos on, niin silloin on parasta valita vaikka yksityislentokone), eikä myöskään niin vakavaa että tarvisi joka ikinen aamu tarpoa suu mutrussa ärräpäitä päästellen.

Ihmisten pitäisi osata relata. Kun ei tää elämä ole niin vakavaa! Tulee ihan paha mieli kun kävelee kadulla, taittaa koulumatkaansa ennen kahdeksaa aamulla ja ainoat asiat mitä näkee, on elämäänsä kyrpintyneet ihmiset. Vähemmästäkin menee omakin päivä pilalle.

Tästä syystä haluankin tarjota blogini kautta edes pienen hymynkareen jokaiselle joulukuun päivälle ennen jouluaattoa. Joulukuussa ihmisillä on kädet täynnä kiireitä, joulustressi pukkaa päälle ja lahjatkin pitäisi ostaa. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että kerrankin voitaisiin viettää koko joulukuu nautiskellen, rauhassa joulua odottaen, ilman sitä iänikuista hiustenhalkomista ja hampaiden kiristystä. Tai jos niiltä ei vain yksinkertaisesti oli mahdollist välttyä, niin vähintään haluan antaa pienen valopilkun, ajattelun arvoisen asian sen kaiken kiireen ja kiristyksen keskellä. Näillä sanoilla lupaan aloittaa Little things come firstin ihka ekan joulukalenterin, heti 1.12.2010. Sitä odotellessa!

coston jäljillä

Laivan tax freestä löytyi eräs tämän talven suloisimmista korvien lämmittäjistä. En yleensä sen koommin ole välittänyt nahkasta tai muutenkaan kovinkaan "tönkön mallisista" hatuista, taidan olla enemmän mummopipo-tyyppiä. Mutta tässä oli jotain, mihin lämpenin samantien.

Nimittäin Coston Kombai 3. Päältä hattunen on kierrätettyä nahkaa ja sisältä vuori on silkkiä. Vaikka laivalla hintaa olikin alennettu n.30e:lla, olisi siltikin jäänyt maksettavaa vielä 59 euroa. Valitettavasti jouduin jättämään hatun tax freen hyllyihin ja nyt salaa toivonkin että rikas joulupukki toisi kuukauden päästä paketissani yhden kappaleen Kombai 3:ia. Vielä jos saisi toivoa, niin tavan ruskeana kiitos ;)

Hatut täältä.

katujen kuningatar

jee, pienen pieni pako arkeen on nyt tehty, maanantai kului tosiaan muutaman tunnin pyrähdyksellä etelä-naapurissa, Tallinnassapa hyvinkin. Ostoksia en juurikaan tehnyt, mitä nyt pakollisen hiusvärin (käyttämäni väri, tismalleen sama merkki maksoi tallinnassa n. 5 kertaa vähemmän kuin suomessa, eli 2,8e, Suomessa kun hinta menee helposti yli kympin.) Aikaa kulutimme äiskän ja isosiskon kanssa lähinnä kiertelemällä ja nauttimalla vanhankaupungin suloisista kaduista.

 

hiphei!

Elämä on paljon mielenkiintoisempaa astetta hektisempänä

Joo, on se, uskokaa pois! Vietin ansaitun vapaapäivänä kaverin 9kk pojan lapsenvahtina, ja siskon peruuttaessa viikonloppusuunnitelmamme päätinkin palata alkuperäissuunnitelmiini ja karata viikonlopuksi Mikkeliin. Ainut vaan, että pääsin lähtemään lapsenvahtihommista 18.15, viiminen juna Mikkeliin lähti 19.30 enkä ollut edes pakannut, saati sitten minkään sortin matkavetimissä.

kuva täältä.

Kotona käyminen ei tullut kuuloonkaan, kun Marin luota Espoosta matka kestää sen tunnin verran meille, eli siinä olisi jäänyt vartti tehokasta peliaikaa pakata ja siirtää ittensä kilometrin verran eteenpäin oikealle juna-asemalle. Onneksi on keksitty siskopuolet, puhelimet ja etä-ohjeistaminen.
Eli ei muuta kuin puhelu kotiin, neuvot ilmoille mitä tarvitsen mukaan ja pikkusiskolle pari ylimäärästä kolikkoa palkinnoksi tästä uurastamisesta :D Nyt olen jo onnellisesti junassa ja parin tunnin päästä Raappanan keikalla, ei paha perjantai ollenkaan!

Luntatalvijouluonihankohtatäälläjee!!

Niinkuin otsikostakin voi päätellä, tänään sekosin. Heräsin aamulla, ihan normaalisti uniltani ja nousin istumaan. Kiitos sen että sänkyni on ikkunan alla, ensimmäinen mitä näin, oli lunta. Lumi oli peittänyt koko maan, kaikkialla vain valkosta ja lisää satoi minkä kerkesi.

Jep, koko junarata oli lumen peitossa ja kaikki näytti niin kauniilta. Ihana aamu!

Myös tiet on niin täynnä lunta, että on syntynyt jo ihan oikeita kävelyuria. Tosin sisäinen lapseni heräsi sen verran, että oli aivan pakko päästä kävelemään umpihangessa ;D Kävin heti aamusesta (iso)siskon kanssa Hakaniemen kauppahallissa hoitamassa asioita sekä ihan vain kiertelemässä joululahja-vinkkien perässä.Sisävaatteilla ei tänään siis (onneksi) ole juurikaan merkitystä, kun loppupäivä kuluu turvallisesti täkin alla ikkunasta lunta ihailessa, mutta onneksi edes ulkovaatteilla pääsi leikkimään:

Punainen takki on äitipuolelta lainattu, pipo h&m:ltä, kauluri itse neulottu ja sukkahousut peräisin Mikkelin prismasta. Ainut mikä ei ihan lumiseen ulkoilmaan enää käy, on nuo kenkäni. Syksyn hätävaraksi Hennesiltä ostetut kangaskengät ei yksinkertaisesti vain pysy kuivina, ylläri sinänsä :D Maanantai olisi vuorossa päiväristeily Viroon kera äiskän ja isosiskon, peukut ja varpaat pystyyn että unelmien talvikengät löytyisi meren takaa, suomesta kun en vain löydä niitä sitten millään.

Vielä kerran..

.. nimittäin kesämuistoja. Suurin osa teistä on varmasti jo näihin kyllästynyt, mutta ihan vain omaksi inspiraatiokseni (ja ihan pikkasen fiilistelyn vuoksi) päätin kasata vielä melkeinpä kaikki kesän asuni yhteen kollaasin. Sekavahan se on, mutta mielettömän söpö! Niin monta Nippeä ettei tiiä mihin katsoisi :D

Ps. Hjärtliga gratulationer på farsdag Pappa! ♥

(ja kaikille muillekin isille tietty, vaikka onkin vähän myöhässä.)

Onni suosii rohkeaa

Tiedättekö miltä näyttää, kun pitää ihan vähän liian pientä raidallista paitaa? No minäpä näytän:

Jep, tasaiselta pötkylältä, ilman muodon muotoa! :D Jostain syystä en kuvia varten tajunnut vetää paidan helmaa piirun verran alemmas, ja tässä nyt siis lopputulos. No, onneksi se nyt ei maailmaa kaada, muuten kyllä tykkään kovin tämänpäivän asusta. Tai no jos totta puhutaan, niin kuvat napsaistiin jo eilen ja tänään vaihdoin kuvissa näkyvät ruskeat sukkahousut uusiin savun harmaisiin. Ja palelin myös koko koulupäivän ilman villasukkia! Se jos mikä oli uhrautuvaista, ottaen huomioon että tepastelen edelleen niillä Hennesin kahdentoista euron kangaskengillä, kun en ole sopivia talvipopoja vielä löytänyt.


Onneksi pian ei tarvitse enää palella, nimittäin tämä tyttö voitti jos voittikin MouMoun arpoman jumpin'in! Voi että olen innoissani, puolisen vuottahan sitä kerkesin jo kuolaamaankin, mutta ei olisi tullut kyllä kuuloonkaan että oisin saanut tällä opiskelija-budjetillani haalaria itse ostettua. Eli, vaikka itse sanonkin, niin parempaan osotteeseen ei olisi voinut voitto osua (; Maailman lämpösimmät kiitokset vielä kerran Iinalle!

Syysillan pelastaja

Vaikka pian mennäänkin jo talven puolelle, voi silti edelleen polttaa kynttilöitä ja käpertyä sohvan pohjalle. Tai no, se on jopa enemmän kuin suotavaa, mitä pimeämmäksi ja lumiseksi päivät muuttuu.

Iltojen pimeys, kynttilät, mieletön ruoka, pehmeä sohva ja useimmiten myös hyvä seura tekee jo ihmeitä, ei ne kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Pyhästä kuusiyhteydestä puuttuu nimittäin vielä kyynelkanavat aukaiseva elokuva. Oma lempielokuvani jo vuosia ollut Stepmom - aina vierelläsi, sopii tähän paremmin kuin voisi kuvitellakaan.

Elokuva on todella tunnerikas kertomus ero-perheestä ja venhempien yrityksestä pitää lasten elämä vakaana, vaikka parisuhde päättyykin. Kuvioihin astuu pian myös lasten isän Luken (Ed Harris) uusi tyttöystävä (Juli Roberts) ja kaikkihan sen nyt osaa arvata mitä mieltä murrosikäinen tyttö voi olla uudesta äitipuolesta. Tilannetta ei myöskään helpota yhtään kun lasten äidillä (Susan Sarandon) todetaan suöpä, jonka ennuste ei näyte kovinkaan hyvältä.

Vaikka elokuva käsitteleekin rankkoja teemoja, on siihen silti saatu sopiva ripaus huumoria, onnellisuutta ja  iloa. Itse näin elokuvan ensimmäistä kertaa reilu yhdeksän vanhana ja ihastuin samantien sen tunnelmaan. Vihaa, rakkautta, pelkoa ja epävarmuutta ei ole säästelty, mutta siitä huolimatta (tai jopa niiden takia) elokuvan tunnelmasta on saatu samaa aikaa ihanan kodikas ja vieras, lämmin mutta aika ajoin jopa haastava katseltava. Siitä huolimatta elokuvaan haluaa palata aina uudestaan ja uudestaan.

Miellyttävät roolisuoritukset, elävät roolihahmot ja todenmukainen käsikirjoitus iskevät ainakin itseeni. Varsinkin perheen lapsia Annaa ja Beniä näyttelevät Jena Malone ja Liam Aiken saavat itseltäni kaikki sympatiat. Suomalaisilla lapsinäyttelijöillä on vielä paljon opittavaa! (;

Itse jatkan pimenevää iltaani koulutehtävän parissa ja unelmoimalla omasta kodista. Pikkuhiljaa alkaa suoraan sanoen rasittamaan huoneen ja koko kodin jakaminen, isän nurkissa pyöriminen. Pitää toivoa ajan nopeaa kulumista tai maailman seitsemää ihmettä. Halu jättää kesäkoti kultaisiin muistoihin ja päästä taas pitkästä aikaa sisustamaan omaa kotia täysin oman mielen mukaan on suuri. Toivotaan, että unelmat paranevat väistämättä ajanmyötä (:

 

kuvat täältä

Alennusmyynti, parasmyynti

Mielessäni on jo hetken pyörinytsopivan tyttömäinen liivi tai lyhythihainen bolero, jonka voisi enjaksamitään-päivinä vain vetäistä perustylsän asun piristäjäksi. Olen kuitenkin tietyissä suhteissa hyvinkin saita maksamaan vaatteistani, joten valioyksilö on jäänyt vielä hankkimatta. Eilen kuitenkin odottaessani ystävääni Sellossa päätin huvinvuoksi käydä katsomassa h&m:n tarjonnan. Ja mikä siellä odottikaan?

No tämä itse suloisuus! Ja hintaakaan ei ollut kuin vaivaiset 5e alennusten jälkeen, eli kauaa ei tarvinnut ostopäätöstä pohtia. Tämä pehmoinen röyhelöhiha on kuin mielikuvieni ilmennös, juuri sellainen mitä olen kaivannut!

Kaveriksi puin niinikään hennesiltä vuosi sitten ostwtun mummopipon (niinkuin eräs kaveripoikani sen taannoin nimesi) sekä eilen vihdoin valmiiksi saamani, itse neulottu kauluri. Lankana käytin Harmaata Novita Crystalia ja koon 10 neulepuikkoja. Aiemmin olen neulonut muistaakseni tasan yhden kaulahuivin, senkin todella paksusta langasta ja suurilla puikoilla, mutta olihan se työn ja tuskan takana saada mitään valmiiksi. Muutenkin tykkään enemmän virkkaamisesta, mutta jostain syystä tuo Crystal ja äidiltä lainaamani jättipuikot houkuttelivat urakkaan uudestaan. Neulomista ei tosin tässä kaulurissa ollut läheskään yhtä paljoa kuin siinä entiselle poikaystävälleni aikoja sitten neulomassani huivissa, nimittäin vaikka leveyttä löytyykin runsaasti, ei pituuden kanssa tarvinut kauaa ahertaa. Mittasin vain sopivan pituuden kaulani ympäriltä, päättelin neuleen ja ompelin päät yhteen. Tadaa, pyörylähuivi oli valmis! Tietysit väljyys oli tässäkin malttia, mitään ihoamyötäilevää kuristuspantaa en kuitenkaan halunnut.

R.I.P ja muit hyvii lyhenteit

On ollut yksi asia, josta minun on pitänyt kertoa jo kuukausia. Jostain syystä asia on jäänyt täällä mainitsematta, mutta kun nyt tällä hetkellä on aika tapetilla tuo talvikenkien metsästys, niin pakkohan se oli vielä palata kertomaan millaista perua elokuussa esittelemäni unelma-kenkä ostos oikein olikaan..

Nimittäin ne maailman suloisimmat tennarini, jotka ostin DinSkon alennuksista. Niinhän siinä kävi kuin uumoilinkin, eivät tainneet popot kestää edes kahta viikkoa. Palautin ne kauppaan ja pyysin rahat pois, kokemuksesta en viitsinyt tuhlata enää aikaani ottamalla tilalle uuden parin; tuskinpa ne yhtään sen kestävämmät olisivat ollut. Tämä ikuinen ongelma tuottaa kuitenkin joka kerta päänvaivaa, kun pitäisi uudet popot ostaa. Nimittäin useimmiten juuri se täydellinen pari, parhaiten jalkaan sopiva ja kivoimmilta näyttävät löytyy mistäpä muualtakaan kuin DinSkosta. Muta kun ei aina tekisi mieli huonoon investoida! Nyt jotain apuja, pliis.


(Myönnän, otsikon kähvelsin ilkeästi Asteen Nuorallatanssijasta.)

Kisu-ikävä

 

Vaihtaessani alkuvuodesta asuntoa, jouduin tekemään ikävän päätöksen. Uuteen kotiin ei saanut viedä lemmikkejä, mutta vanhaankaan ei ollut jäämistä vuokrannousun takia. Rakkaista lemmikeistä, Hugosta ja Topista oli siis luovuttava.

Nuo maailman ihanimmat kissapojat sain pelastettua itselleni keväällä 2008, niinikään perhetuttujeni muuton alta. Yhteinen aikamme oli loppupeleissä lyhyt, Hugon ja Topin tämänhetkiseen ikään verrattuna vain noin kolmasosa koko elämästä. Siltikään en unohdan iitä hetkiä kun oli aikaa istua kotona, molemmat kisut sylissä ja rapsutella niitä sielunsa kyllyydestä. Ja se kehräys, pursuava hyvä olo mitä niin pienestä eläimestä voi lähteä. Sitä oli vaikka muille jakaa! (Ja toivottavasti on noissa suloisuuksissa edelleen:)

Nämä kisut olivat ja ovat edelleen minulle erittäin rakkaita, mutta välillä pitää vain tehdä päätöksiä. Oma tilanteeni oli myös se, etten valitettavasti kerennyt olla kotona tarpeeksi usein. Onneksi kulta-pojat löysivät rakastavaisen ja huolehtivan kodin ja kuulemani mukaan ovat sinne sopeutuneet hyvin. 

Ikävä on kova, mutta onneksi on kuvia mitä katsella (:

Kenkäsiä

 (valitettavasti en kuvaan muistanut laittaa kenkien ostotietoja, mutta muistan katselleeni ylläolevia pareja mm.Vagabondilta, DinSkosta, K-kengästä ja Andiamosta.)

Täydellisten talvikenkien metsästys on alkanut. Haavekuvissani siintää pitkät varret, nyörit, tyttömäisyys, yhdisteltävyys, muunneltavuus ja ehkä jopa korot. Lukuisten kenkäkauppa-kiertelyiden jäljiltä olen aivan puhki. Muutama yksilö on onneksi löytynyt, joista pystyn ammentamaan lisää inspiraatiota ja ehkäpä jopa löytämään juuri sen oikean parin. Ylläoleva kuva antaa hieman osviittaa siitä mitä olen etsimässä. Värimaailman tulee olla maanläheinen ja yleisilme tosiaan suhteellisen tyttömäinen. Näen jo mielessäni oikeinoikein lämpimän ja paksun villaneuleen yhdisteltynä tolppakorkoihin ja nätteihin nyöreihin, oih! Toivotaan suuresti että etsiminen tuottaa tuloksia ja löydän pian sopivan talvikodin varpailleni (: