kulmakorvat

Jep, päätinkin sitten ajastaa ainakin tämän yhden postauksen, kun tuli kirjoitusinto ja ihan oikeaa asiaakin (: Kerroinkin jo aiemmin kuinka kävin värjäyttämässä ripseni ja kulmani Salon Valo'ssa. Olen tehnyt saman vain kerran aikasemmin, suunnilleen vuosi takaperin. En nyt kuollaksenikaan muista puljun nimeä, mutta sen tiedän että se lopetti aika pian tuon ensivärjäykseni jälkeen. Olen aina ollut hyvin vaalea karvainen, kulmakarvojani ei oikeastaan näy ollenkaan. En myöskään ole ikinä oikein oppinut värjäämään niitä kulmakynällä, joten olen antanut niiden olla niinkuin ovat. Välillä on kuitenkin kvia kokeilla jotain uutta, ja senpä takia päätin kokeilla toistamiseen ripsien ja kulmien värjäystä.

Ensimmäisellä kerralla olin siis vielä tummahiuksinen ja kulmista tehtiin vaalean ruskeat, ei mitenkään liian silmiinpistävät. Juuri sopivat ja pidin niistä paljon. Nyt, reilu vuoden jälkeen, kun suuntasin Valoon, sain täysin erilaista palvelua kuin sielläminkänimeäenmuista. Ensipaikassani oli hierontapöydän tapainen systeemi jolla makasin, rauhallinen musiikki soi taustalla ja kosmetologi keskittyi vain ja ainoastaan asiakkaaseen, minuun. Valossa oli taas aivan kuin eri maailmassa. Tulin sisään, minut istuttettiin hiustenpesu-tuoliin (iihen semmoiseen tuoliin minkä takansa on posliininen pesuallas ja päätä täytyy pitää takakenossa sitä kovaa posliinia vasten. Olin siis keskellä vilkasta Parturi-kampaamoa, ei tietoakaan rentoutumisesta tai omasta rauhasta. Kosmetologi ei kysellyt juuri ollenkaan mitä haluan ja vaikka sanoin että kulmista ei kovin tummia, oli lopputulos silti melkein musta (Yllä olevasta kuvasta voi hieman havainnollistaa, kuvaa on jonkun verran käsitelty mutta kulmiin en kajonnut muulloin kuin koko kuvan kontrastien säätämisessä). Hoitoni aikana kosmetologi puhui puhelimessa omia, henkilökohtaisia asioitaan ja mikä surkuhupaisinta; otti muita asiakkaita samalla kun oma hoitoni oli kesken! Siinä hän sitten lennosta luovi kolmen asiakkaan kanssa ja tajutessaan oman riittämättömyyden huikkasi vain kollegaansa apuun pyyhkimään väriä kulmistani, etteivät nyt täysin kärvähtäisi.. Mikä oudointa, hinta näillä kahdella, palvelutasoltaan täysin eriluokissa olevissa paikoissa oli täysin sama, 24e (sis. ripsien + kulmien värjäys ja kulmien muotoilu). Mielestäni tuo on ihan sopuhinta, silloin kun palvelu on hyvää. Mutta jos asiakasta kohdellaan kuin koiraa ja lopputuloskaan ei miellytä, niin tuo on kyllä pelkkää rahan hukkaan heittämistä. Enpä usko käyväni Valossa enää uudestaan.. Ei varmaan tarvitse myöskään mainita, että vaikka kosmetologi veloitti myös muotoilusta, nyppi hän pari hassua karvaa pois ja itse sain tehdä kotona loput; hajakarvoja oli ympäriinsä!

Onneksi kaikkeen tottuu, ja jos jotain hyvää pitää keksiä, niin vaikka väri on aivan liian tumma verrattuna muuten valkoiseen hipiääni ja vetyperoksidi-pehkooni, niin ainakin ne on nyt kivan muotoiset ja kerrnakin elämässäni silmäni näkyvät kunnolla! :D Enää pitää vain saada muidenkin silmät tottumaan, ettei aina saa kavereilta kummastuneita katseita (;

Pinnallista?

Huomenna olisi lähtö kaksiviikkoiselle partioleirille, suomen kuudennelle suurleirille, Kilkkeelle. Tämmönen tavaraprinsessa kun olen, oli aivan pakko hankkia vielä ennen leiriä uudet "partio-sandaalit", aikasempani kun ovat jo aika.. ryytyneessä kunnossa. Intersportista löysinkin ihan kivat Mc Kinleyn yksilöt, alennusten jälkeen 20e. Ne kuitenkin unohtuivat mielestäni heti, kun näin Niken ei-niin-tavalliset urheilusandaalit.

En tiedä meneekö pukeutumisintoni ja hyvältä näyttämisen haluni yli, kun metsässäkin on käytettävä asuihin mätsääviä kenkiä, mutta kyllä, ostin partiota varten Gladiaattorit. Hintaa näillä taisi alunperin olla 90e, mutta 50% alennuksilla maksoin vain 45e, ei paha! Kuitenkin sen verran monikäyttöiset popot kyseessä, kun näillä jopa kehtaa liikkua kaupungillakin näyttämättä kesämökiltä karanneeltä juntilta ;D

Jos minusta ei leirin aikana mitään kuulu (mikä on hyvin mahdollista) niin palaillaan viimeistään Elokuun alun jälkeen linjoille. Luultavasti siis seuraavan kerran kun olen jo 21, synttärit kun häämöttää tasan 14pvän päässä!

(kuvassa ylemmät sandaalit ovat siis jo aikansa palvelleet Merrelin partiosandaalini, alempana upouudet Niken urheilu-gladsut:)

Pmmp'tä puutarhasta

Kesä, Kaisaniemi, kaverit, Pmmp, P!nk. Siinä kiteytettynä eilisilta. Saitoja kun olemme, emme millään viitsineet maksaa itseämme kipeäksi keikan takia, vaan luotimme siihen että ulkopuoleltakin kuulee ihan tarpeeksi hyvin. ja onneksi luotimmekin! Aluksi jäätiin kaverin kanssa vain tien varteen, josta olikin niin hulppeat näkymät ettei mitään rajaa:

Salaisuutemme oli aika ovela; Kaverini on yli 2metriä pitkä, joten hänen ei tarvinnut muutak uin seistä aidan vieressä ja näki suoraan lavalle. Itse kun olen juuri ja juuri yli 160cm, niin päädyin sitten ihan istumapaikoille;

Valitettavasti tätä kuvaa varten ei ollut kovin paljoa aikaa miettiä miten päin istuisi tai onko hame siveellisesti, nimittäin ilkeät järkkäri-sedät tulivat valittamaan että on laitonta katsella keikkaa ulkopuolelta -.-

Lähdimme sitten kävelemään eteenpäin ja päädyimme kasvitieteelliseen puutarhaan, josta löysimme niin täydellisen ruohoalueen, ettei mitään rajaa! Screeneiltä näki suoraan (pidemmät tyypit myös suoraan lavalle..) musiikki kuului juuri oikealla vahvuudella ja mikä parasta; ei tungeskelevia teinejä missään!

Valitettavasti Puutarhakin suljettiin juuri kun P!nk aloitti keikkansa, mutta onneksi sentään Pmmp nähtiin ja kuultiin näiltä loistosijoilta (:

Pitsileggarit saattoi olla vielä eilisillekin helteille liikaa, mutta kokonaisuudessan asu oli jotain niin kiva että lentelin koko päivän pilvissä nuo tyttötyttö-vaatteet päälläni. Ihanan romanttista! (:

"..mene sinä siili takaisin metsään, mä lähden huomenna kaupunkiin"

Olipa ihana iltapyöräily kesäveljen ja -siskon kanssa! Käytiin ruokkimassa sorsia tuolla keravanjoella (vai mikä lie joki nyt onkaan..) ja paluumatkalla bongattiin kesäveljen kanssa tieltä köpöttelemässä tämmöinen herrasuloisuus:

Siili oli jotain niin vietävän söpöä, että viivyttiin siinä tienreunassa varmaan kymmenisen minuuttia, ihastelemassa ja kuvailemassa suloisuuspiikkistä. oivoi, syy miksi rakastan kesää entistäkin enemmän<3

Sorsien ruokkimisen ja Siilin bongailun lisäksi kävin tänään kestovärjäämässä ripseni ja kulmani, jottei viikon päästä tarvisi partioleirillä sitten murehtia sitä että näyttää ihan kamalalta. Juujuu tiedän, että kyseessä on _partioleiri_ eikä "kukaan nyt siellä välitä miltä näytät" mutta hei, minä välitän! Tulen asumaan siellä leirillä vajaa kaksi viikkoa ja tutustumaan varmasti moniin kymmeniin uusiin ihmisiin, minulle on todellakin tärkeää miltä näytän. Sen takia en halua raahata meikkiarsenaaliani mukaan ja joka aamu tihrustaa ripsiväriä, koska se jos mikä olisi tyhmää ja antaisi itsestäni aivan väärän kuvan. En siis koe mitenkään epäluonnolliselta kestovärjätä silmieni kehystäjät, jotta säästyn ulkonäköpaineiltani ;D

Värjäämisellä oli toki toinenkin syy, nimittäin näillä helteillä on ihan tajutonta pitää oikeestaan mitään meikkejä, kun kaikki valuu poskille saman tien. Helpottaa siis jokapäiväistä elämää jo ennenkin leiriä (ja sen jälkeen) Tosin kulmista tuli astetta liian tummat (suomeksi: mustat..), joten tässä pitää nyt pari päivää odotella haalentumista jotta kehtaa näyttää kuvia uusista silmistä..

pärstä-kuvia odotellessa voin kuitenkin lätkäistä yhden before-kuvan kehiin:

Farkkuminin sain kesä-äidiltäni, joka ei itse enää sitä tarvinnut. Meikkauksen lisäksi tämä jatkuva helle on vaikuttanut myös pukeutumiseeni aika vahvasti. Vai olenko muka ainut, jota inhottaa pukea tissiliivit päälle aamuisin auringon porottaessa tuhatta ja sataa? Ne ei nyt muutenkaan kuulu lempivaatteisiini mukavuudellaan, istuivat sitten kuinka hyvin tahansa. Eilen päätin tehdä mielessäni pienen aikamatkailun kultaiselle kuuskyt-luvulle ja hippien kukoistukseen; Jätin villisti tissiliivit kokonaan pois paidan alta ja painelin (taas kerran) menemään ilman! Vapautusliike go go. Tosin olen sitä mieltä, että tissiliivit on ainoastaan kauneuden takia päällä, ja kun taas tuo valkoinen paita laskeutui niin kivasti ilmankin niitä pirulaisia, niin miksipä siinä sitten itseään kiduttamaan?

Näihin tissikuulumisiin ja tunnelmiin!

ps. Tarkoitus olisi laittaa jossain vaiheessa postaus tuosta värjäys-keikasta Salon Valossa, jos vaan saan aikaseksi ja kerkeän. Mielenkiintonen kokemus, verrattuna edelliseen värjäyskeikkaan jo edesmenneessä paikassa jonka nimeä en edes muista. No, kukin tyylillään..

Luonnonlapsi suksii kuuseen

Otsapanta ja uudet arskat, jotain, mistä en vaan pääse eroon. Olen niin onnellinen, että nyt vaaleilla hiuksilla pystyn pitämään kokonaisvaltaisesti ruskeita asusteita, rakastan sitä kontrastia minkä ne tuo yhdistettynä vaaleaan yleispohjaan. Ja pääväriksi menee melkein mikä vaan. Ah, rakastan monikäyttöisiä ja helppoja asusteita!

Tänään kävin hakemassa kaverin vauvan yöksi hoitoon, jotta kaveri pääsee juhlimaan veljensä synttäreitä. Voin vain ihailla niitä nuoria äitejä (ja kaikkia muitakin äitejä!), jotka jaksavat tuota rumbaa 24/7, kolmesataa kuusikymmentäviisi päivää vuodessa. Itselleni jo tämä puolikas päivä viisi kuukautisen pojan kanssa ja yhden illan nukkumaanlaitto saa mehut pois ihan täysin, vaikkei tämä todellakaan mitään vierasta hommaa itselleni olekaan. Näillä keleillä vielä kun hikeä pukkaa vaikka paikoillaan makaisi.

Sitäpaitsi toi lapsi ei suostu nukahtamaan millään. Taitaa tulla aika vähäuninen yö, tosin se oli kyllä jo tiedossa aiemminkin. Siitä huolimatta, onhan tuo ihan vietävän suloinen tapaus ja vaikkei sitä omia lapsia aikoisikaan hankkia, niin ikinä ei voi olla tarpeeksi kiitollinen omille vanhemmilleen. Kuinka paljon he ovatkaan jaksaneet ja tehneet asioita sen eteen, että meillä lapsilla olisi hyvä olla. Mieletön duuni, kiitos omille vanhemmilleni tuhannesti <3

Aurinko, aurinko, plaa plaa plaa

Vihdoinkin pääsin käyttämään sitä itsetekemääni mekkoa, jonka virkatusta kaula-aukostakin kerkesin täällä jo aiemmin hihkua. Käytiin kesä-siskon kanssa rannalla ja samassa valjastin hänet taas ikuistamaan pukuni, vaikkei tuo vantaanjoki nyt mikään kaunein oja tässä universumissa ole, niin silti kuvausympäristönä toimi hauskasti, taas kerran olen tyytyväinen otoksiin (:

Eikä edes reilu kymmenen kilometrin pyöräily mekon kanssa tuntunut alkuunkaan hankalalta, päin vastoin oli ihana viilettää menemään kun tuulenvire pääsi sopivasti kankaan läpi.

Nyt siirrynkin parvekkeella nauttimaan vaihteeksi sateesta ja salamoista, ihanaa että edes pieni tauko tähän pyörryttävään helteeseen!

diamonds from cheapmonday

Keväällä kun Weekday ja Monki avattiin, petyin pahasti, koska olin odottanut avajaisia koko kevään ja loppuenlopuksi kummassakaan liikkeessä ei ollut yhikäs mitään, mitä olisin halunnut. Kuitenkin olen molemmissa käynyt aina säännöllisen epäsäännöllisesti toivoen josko tällä kertaa löytyisi jotain kivaa.

Perjantaina kävin sitten alennuksien perässä taas normaaliin tapaani vilkasemassa tarjonnan, ja yllätyin positiviisesti löytäessäni -50% alennuksesta perus t-paidan, jossa oli hauska timanttisormus printti edessä. Mitä loistavin yhdistettynä rentoihin farkkusortseihin ja gladiaattoreihin. Nam!

(your) so hot

Fiiliskuvia eiliseltä suokkipäivältä, kamppailen blogin ulkoasun kanssa enkä millään meinaa löytää mieleistä. Höh.

Intiaanikesä

oih, terkut partsilta! Tää kuumuus on jotain hulluinta ikinä, mutta onneksi kaiuttimista soi gagan Alejandro ja lasissa on tuoretta mansikkapirtelöä (: Päivällä käytiin tsekkailemassa Shrek 4:nen, ja vaikken ole aiempia osia kokonaisina nähnytkään, niin pakko myöntää että olihan tämä katseltavan arvoinen tapaus.

Shrekin kunniaksi uskaltauduin ekaa kertaa julkisesti pitämään kanarianlintu-mekkoani, oli kyllä ihanan vapauttavaa näillä helteillä hipsiä kaupungilla ilman rintsikoita! Minä kun en satu omistamaan oikean mallisia liivejä tuohon mekkoon, niin laitoin sitten kesän kunniaksi menemään täysin ilman :D

Päähäni löysin ihanan inkkarikesä-pannan hennesiltä, 1,95e taisi olla hintaa tuolla mokkanahkaisella lettinarulla.  Rakastan kesäkotini ympäristöä, juna-aseman alikulku-tunneli on täynnä kivoja seinämaalauksia (=ei mitään nopeesti tuherrettuja tussijuttuja, vaan oikeesti aikaa vaativia kuvia) ja tosiaan alle 10minuutin pyörämatkan päässä kiemurtelee keravanjoki ja ihanat vanhat joenvarsi-rakennukset. Toivon että saan vielä jokukerta armaan hovikuvaajani, kesäsiskon, houkuteltua mukaan pyöräretkelle, jotta saan ikuistettua itseni niiden tiilihökkeleiden seassa.

saippuakauppias

Vierailin maanantaina taas lemppari saippuakaupassani, Lushissa. Tällä kertaa mukaan tarttui shampoo-pala ja hoitoaine, koska hiukseni tarvivat jotain kostetuttavaa, mitä aiemmin käyttämäni Tigin Bedhead superstar - shampoo ei valitettavasti pystynyt antamaan. Lushin tuotteisiin päädyin, koska ne ovat säilöntäaineettomia ja muutenkin luonnonmukaisesti kehiteltyjä.

Shampooksi valikoitui siis kiinteä shampoo-pala The Blond, hintaa oli sadalla grammalla 8,30e. Tuoteselostuksen mukaan palan pitäisi korostaa vaaleita suortuvia ja antaa hiuksille ilmavuutta. Vaikka olen käyttänyt tätä vasta kolme pesua, voin sanoa, että toimii. Jo ensimmäisen pesun jälkeen huomasin hiusten värini muuttuneen aavistuksen luonnollisemmaksi värjäyksen jälkeisestä keltaisuudesta ja ilmavuuttakin on tullut.

The Blond'in rinnalle myyjä suositteli veganese-hoitoainetta, jonka sisältämä sitruuna antaa kiiltoa ja korostusta, merilevä taas antaa pehmeyttä ja eteeriset öljyt huolehtivat päänahasta. Molemmat tuoksuvat aluksi hyvin vahvoilta, mutta pesun jälkeen hiusten kuivattua tuoksu muuttuu hyvin miedoksi, melkein huomaamattomaksi. Uskaltaisin väittää, että tässä on oman kesäni pelastajat. Tietysti lyhyen koeajan jälkeen ei voi antaa täysin virheetöntä arviota, mutta nämä vakuuttivat itseni jo niin täydellisesti, että koin olevani valmis myös esittelemänä ne. Niin ja lisäpointsit vielä Lushin ihanille myyjille! Kauppaan on aina yhtäihana mennä, kun myyjät huolehtivat jokaisesta asiakkaastaan yhtä hyvin ja kohtelevat näitä kuin kukkia kämmenellä (:

Rapu etelänmereltä

Aurinko. Asia, jota en vieläkään osaa varoa.  Oikeastaan jos ihan totta puhutaan, niin olen äärettömän kyllästynyt aurinkovoiteilla läträämiseen. Pienestä asti olen joka kesä palanut suomen auringossa vähintään kerran, niin pahasti ettei vaatteitakaan pysty pitämään päällä ilman kipua. Niin kävi myös tänäkesänä. Poltin käteni viikonloppuna seilatessani saimaalla puolisentoista tuntia, ja nyt hohtaa molemmat käsivarret niin kauniin ravunpunaisina, ettei kehtaa pitää esillä ollenkaan.

Onneksi alennusmyynneistä löytyi pelastus tähänkin ongelmaan! Hennesistä kävin tänään pokkaamassa valkosen pitkähihaisen, hintaa taisi olla ruhtinaalliset 5e. lapuska sanoo olevan 100%:sta luomupuuvillaa ja pakko myöntää, että tämä on kuin omiaan tuonne paahteeseen. Vilpoinen, mutta peittää olkapäät ja palaneet käsivarret täydellisesti. Olisi toki kiva joskus ruskettuakin..

Pituutta paitulissa on melkein polviin asti, eli halutessaan voi käyttää jopa ilman sortsejakin, mutta itse puin ihan vain käytännöllisyyden vuoksi nuo microt kaveriksi, kun ulkoilun funktio oli todellisuudessa leikkimistä 4vuotiaan velipuolen kanssa, siis jotain ihan muuta kuin kameralle poseeraamista :D

tahdon, haluun, pakko saada!

Liian usein loppukesästä tajuaa että koko kesä on sujahtanut ohi kuin nopeutetussa elokuvassa. Kesätöistä saadut rahat on mennyt milloin mihinkin laskuihin ja silti olisi pakko jaksaa koko synkkä talvi rämpien läpi kinosten ja raahata itsensä aamu kahdeksaksi kouluun. Tänä kesänä teen toisin. Ehkä viimistä kertaa ennen eläkevuosiani vietän kesän kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla, kun töitä tehden. Ensimmäinen kesä ilman töitä sitten viiteen vuoteen.

"Missä te tapasitte ekan kerran äidin kanssa?" Naurahdan kysymykselleni ja tajuan sen olevan kuin suoraan demin "näin tutustut sukujuurisi"-opuksesta. Tänäkesänä haluan tehdä asioita, joita olen halunnut jo pitkään. En aio mitään, ainoastaan haluan. Haluan kuvata uuden kesäkotini lähistöllä olevat vanhat tiilirakennukset, keravanjokea ylittävät monet sillat, haluan oppia viittomia ja nähdä isän äitini lapsuudenkuvia. Haluan nähdä kavereita ja kerätä voimia syksyyn. Haluan oppia tuntemaan itseni ja juureni, tietää mistä tulen ja mihin olen mahdollisesti menossa.

Haluan myös toteuttaa kaikki nämä ja paljon muuta. Aikominen on aina jollain tapaa suorittamista, ja sitä en tältä kesältä halua. Haluan ladata akkuni niin täyteen, että ensikesänä voin ylpeänä mennä töihin ja sanoa olevani ammattilainen. Haluan vihdoinkin kokea valmistujaiset, mitkä tahansa juhlat, jotka järjestetään vain minun saavutuksieni takia. Vaikka ala ei minua enää kiinnostakaan, aion nyt vihdoin tahkota sen läpi. Eihän siitä ole kuin vasta 4 vuotta, kun kyseisen koulun aloitin.. Kruunaan siis tämän kesän haluamisille ja niiden saavuttamisille, päämärille, niihin pyrkimiseen ja pääsemiseen sekä mikä tärkeintä; Itsensä lataamiseen, jotta pääsisin niihin päämääriin ensi kesään mennessä.

Kesäkaverit