tahdon, haluun, pakko saada!

Liian usein loppukesästä tajuaa että koko kesä on sujahtanut ohi kuin nopeutetussa elokuvassa. Kesätöistä saadut rahat on mennyt milloin mihinkin laskuihin ja silti olisi pakko jaksaa koko synkkä talvi rämpien läpi kinosten ja raahata itsensä aamu kahdeksaksi kouluun. Tänä kesänä teen toisin. Ehkä viimistä kertaa ennen eläkevuosiani vietän kesän kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla, kun töitä tehden. Ensimmäinen kesä ilman töitä sitten viiteen vuoteen.

"Missä te tapasitte ekan kerran äidin kanssa?" Naurahdan kysymykselleni ja tajuan sen olevan kuin suoraan demin "näin tutustut sukujuurisi"-opuksesta. Tänäkesänä haluan tehdä asioita, joita olen halunnut jo pitkään. En aio mitään, ainoastaan haluan. Haluan kuvata uuden kesäkotini lähistöllä olevat vanhat tiilirakennukset, keravanjokea ylittävät monet sillat, haluan oppia viittomia ja nähdä isän äitini lapsuudenkuvia. Haluan nähdä kavereita ja kerätä voimia syksyyn. Haluan oppia tuntemaan itseni ja juureni, tietää mistä tulen ja mihin olen mahdollisesti menossa.

Haluan myös toteuttaa kaikki nämä ja paljon muuta. Aikominen on aina jollain tapaa suorittamista, ja sitä en tältä kesältä halua. Haluan ladata akkuni niin täyteen, että ensikesänä voin ylpeänä mennä töihin ja sanoa olevani ammattilainen. Haluan vihdoinkin kokea valmistujaiset, mitkä tahansa juhlat, jotka järjestetään vain minun saavutuksieni takia. Vaikka ala ei minua enää kiinnostakaan, aion nyt vihdoin tahkota sen läpi. Eihän siitä ole kuin vasta 4 vuotta, kun kyseisen koulun aloitin.. Kruunaan siis tämän kesän haluamisille ja niiden saavuttamisille, päämärille, niihin pyrkimiseen ja pääsemiseen sekä mikä tärkeintä; Itsensä lataamiseen, jotta pääsisin niihin päämääriin ensi kesään mennessä.