torstai 31. maaliskuuta 2011

Kotikutoista


Kipuilu jatkuu edelleen, tosin lämpöä ei ole enää juurikaan. Jonkun verran olen kuitenkin joutnut rehkimään, vaikka kouluun en tällä viikolla olekaan päässyt. Tiistaina tosin oli vakaa tarkoitus, mutta matkalla alkoi tuntui niin sietämättömältä, että päätinkin vaihtaa hieman kurssia ja otin suunnan kohti äidin helmoja.


Sen lisäksi että äiti on luottoneulojani ja ykkösvaihtoehto jos tarvitsen minkäännäköisiä oppeja neulomisen/virkkaamisen/minkätahansa langan kanssa väkertämiseen, on äidilläni myös ehtymätön lankavarasto. Niinpä viihdytin itseäni odotellessa pikkusisaruksia kotiin ja äidin ollessa töissä, milläpäs muulla kuin virkkaamisella.


Lopputulos oli itsellenikin täysi ylläri, nimittäin tuo kuvissa näkyvä rusettipanta on valehtelamatta yksi kivoimmista itse tekemistäni asusteista. Lankoja en tosiaan muista, otin vain sopivat värit kaapista ja aloin puuhastelemaan.


Itse panta on tosiaan virkattu ihan tavallisilla kiinteillä silmukoilla, rusetti taas neulottu kaksinkertaisesta langasta sileällä neuleella. Kovin paljoa en itsekään neulomisesta tai virkkaamisesta tiedä, jonka takia suurin osa tekeleistäni onkin täysin omasta päästä keksittyjä. Tämä malli ei tosin ole mitään ydinfysiikkaa, eli eiköhän kuka tahansa osaisi heittää saman päästään..

 
Mitäs tykkääte, söpötys vai järkytys? (;

1 kommentti:

  1. Ihana söpötys :) Ja kiva jos lanka kelpaa.. :) Hieno panta tuli!

    VastaaPoista