"Myös meillä on unelmia"

Tänään voisi ostaa uusimman naisten lehden
ja mansikoita,
lainata naapurin kylpyammetta,
hautautua ruusun tuoksuun,
laventeliin.
Tänään voisi kerrankin olla luvallisesti tyttö.

Kesäkuussa 2005 haaveilin runo-muodossa luvallisesti tyttönä olemisesta. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin jäin pohtimaan, mitä minä sillä tarkoitin? Millä tavoin me länsimaiden lapset koemme, ettemme saa olla tyttöjä? En väheksy sitä, päin vastoin, olen sitä mieltä että jokainen tyttö (siinä missä pojatkin) on tärkeä tässä maailmassa. Vaikka me täällä kotosuomessakin välillä koemme ettemme saa olla sitä mitä haluamme, niin uskon että meillä on kuitenkin mahdollisuus. Mahdollisuus muuttaa asioita ja tehdä niinkuin koemme parhaaksi. Meillä on myös laki, johon voimme nojata ja vaikka sattuisikin syntymään ääri-konservatiiviseen tai muuten vain tavattoman tiukkaan perheeseen, on se suomessa hyvin paljon epätodennäköisempää kuin esimerkiksi Afrikan maissa.

Oletko tiennyt, että joka toinen Mosambikiläinen 15-19 vuotias tyttö on naimisissa? Osa tytöistä naitetaan jo alle 10-vuotiaina ja saman haarukan yleisin kuolinsyy on raskaus tai siihen liittyvät komplikaatiot. Vaikka afrikassa olosuhteet ja elämä näillä tytöillä on tyystin erilaista kuin esimerkiksi meidän rakkailla legginssi+toppi & UGG - tytöillä, haluan usko että sisin on maasta ja kulttuurista riippumatta jokaisella tytöllä samankaltainen. Meillä on vain paremmat mahdollisuudet päästä toteuttamaan sitä. Suomessa me saamme kokeilla rajojamme, pukeutua talvellakin minihameisiin jos siltä tuntuu. Meillä on mahdollisuus kapinoida, mutta mitä jos ei suotiaiskaan oppivelvollisuutta, sinut naitettaisiin vasten tahtoasi 30 vuotta vanhemmalle miehelle, raiskattaisiin ja pakotettaisiin pitämään lapsi. Raiskattaisiin uudestaan, monta kertaa, ja pian huomaisit elättäväsi seitsemän lasta ja miehesi, eikä ikää ole kuin enintään 20? Pelkästään arki kehitysmaissa on rutkasti haastavampaa kuin suomessa, saati sitten kuin liian nuorelle tytölle sysätään vastentahtoisesti liian suuri vastuu. Ei meille ole turhaan keksitty eri ikävaiheita, jokaiselle on oma tehtävänsä. Jos tyttö ei teini-iässä saa elää ikäkaudelleen tyypillisesti, ymmärtää varmasti jokainen että nty menee jokin kohta vinoon.

Onneksi meillä vaurailla länsimaillakin on vielä ihmisiä, jotka pyytteettömästi haluavat auttaa myös niitä, jotka eivät ole saavuttaneet edes sitä tasa-arvoa, mikä meille on jo itsestään selvyys. Plan on kansainvälinen lasten oikeuksia edistävä kehitysyhteistyö järjestö, jonka "Koska olen tyttö" - kampanja herätti ainakin oman mielenkiintoni. Kampanjasta voi lukea lisää täältä ja löytyypä saman linkin takaa myös ohjeet vapaaehtois-toimintaan ryhtymiselle sekä lahjoituksien tekoon. Itse liityin PlanKansalaiseksi ja aionkin tästä lähtien blogata aiheesta aina silloin tällöin.

Kaikkien kuvien oikeudet omistaa Plan.