lumisydämiä

Olen alkanut kyllästymään. Talvi tulee joka vuosi, ainahan meillä on kylmä ja lunta tupruaa ovista ja ikkunoista. Junat on myöhässä joka talvi ja se on kaikkien tiedossa. Jos myöhästely haittaa, niin miksi et sitten lähde aikaisemmalla junalla? Tai jos jumitut ruuhkaan etkä halua pönöttää täpötäydessä bussissa, niin odota seuraavaa. Ei se elämä ole sekunneista kiinni (tai jos on, niin silloin on parasta valita vaikka yksityislentokone), eikä myöskään niin vakavaa että tarvisi joka ikinen aamu tarpoa suu mutrussa ärräpäitä päästellen.

Ihmisten pitäisi osata relata. Kun ei tää elämä ole niin vakavaa! Tulee ihan paha mieli kun kävelee kadulla, taittaa koulumatkaansa ennen kahdeksaa aamulla ja ainoat asiat mitä näkee, on elämäänsä kyrpintyneet ihmiset. Vähemmästäkin menee omakin päivä pilalle.

Tästä syystä haluankin tarjota blogini kautta edes pienen hymynkareen jokaiselle joulukuun päivälle ennen jouluaattoa. Joulukuussa ihmisillä on kädet täynnä kiireitä, joulustressi pukkaa päälle ja lahjatkin pitäisi ostaa. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että kerrankin voitaisiin viettää koko joulukuu nautiskellen, rauhassa joulua odottaen, ilman sitä iänikuista hiustenhalkomista ja hampaiden kiristystä. Tai jos niiltä ei vain yksinkertaisesti oli mahdollist välttyä, niin vähintään haluan antaa pienen valopilkun, ajattelun arvoisen asian sen kaiken kiireen ja kiristyksen keskellä. Näillä sanoilla lupaan aloittaa Little things come firstin ihka ekan joulukalenterin, heti 1.12.2010. Sitä odotellessa!