Jälkeenpäin, näitä kuvia katsellessani, en voi muuta kuin hakata päätäni seinään. Miksi olen antanut tuon mekon odottaa lähestulkoon vuoden itseään?! Mieletön tapaus, kuvat ovat mielestäni syksyisen harmonisia ja kengät on kuin piste iin päälle. Sitä pitäisi vain useammin luottaa omiin luomuksiinsa.
Vielä pitäisi neljä päivää jaksaa rykäistä työharjoittelussa, näyttää omaa osaamistaan ja sitten, torstai-iltana, olen vapaa! Viikon päästä pitäisi taas hilpaista koululle ja niinhän se on, että lasten ja uorten koulutusohjelma taitaa tätä tyttöä odottaa. Valinta Vammaistyön ja ln'n välillä oli kyllä hankala, mutta päädyin sitten kuitenkin lapsiin ja nuoriin. Saa nähdä sitten vuoden päästä, saadaanko tästä tytskästä lähihoitsua vaiko ei (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti