Buldoginjalkainen tyttö univormussa

Tämänpäiväisiä kuvia katsellessani tulin tulokseen, että minun on pakko saada kokovartalopeili, pian. Jalassani olleet leggarit ovat vakiovaruste pukeutumisessani ja ylhäältäpäin katsottuna olen pitäny ihan kivana kun ne ylipituutensa vuoksi hieman rypyttyvät nilkkoihin. Näitä kuvia katsellessani en ehkä olisi enää ihan samaa mieltä..

Tummemmissa kuvissa ryppyjä ei (onneksi) näy, mutta eipä tuota asua kyllä siltikään voi oikein kehua. Tai muuten pidän, mutta tuo hiton partiopaita! Makkarankuori ála Nicole. Jos ei olisi toista paitaa alla, niin mentäisiin aika napapaita meiningillä.. huh. Ylipäänsä pakko myöntää, että aika kivat elefantinjalka nilkat. edustus ja sillein.

No eikai siinä, pakko se on välillä epäonnistuakin. Huomasin muuten juuri että vasen käteni näyttää amputoidulta.. ei, se on vain hihan sisällä, jostain kumman syystä.

Toivottavasti en kuitenkaan ole vallan ainoa, jonka vaatevalinnat eivät aina mene nappiin?

Onneksi sentään arskat mätsäsivät kenkiin, panta kynsiin ja aurinko paistoi. jee kesä on sittenkin tulossa!

Aurinko armas, kippuravarvas

Heeei elossa ollaan! Tämä viikko on ollut yhtä juoksemista omien töiden, työharjottelun, vapaa-ajan ja kavereiden välillä, että huhhuh. Oikeastaan olen hyvinkin ylpeä itsestäni, jos vielä sunnuntai-iltanakin olen hengissä, nimittäin viikonloppu menee aika partio-painotteisesti, valokuvatessa ympäri Helsingin keskustaa.. Nyt parhaillaan on meneillä Partio-viikko ja koska tänävuonna, 2010, tulee 100vuotta täyteen suomalaista partiontia, on tietysti myös suuri juhlavuosi. Näin pienestä asti partio-huivi kaulassa killuneena uskallan nyt melkein 21-vuotiaana myöntää, että ei se ole enää harrastus, se on elämäntapa. Ollut jo jonkun aikaa. Myös graafisen suunnittelun opintojeni työharjoittelu liittyy tähän samaiseen harrastukseen, siitä lisää myöhemmin (ehkä, saa nähdä ;)

Siinäpä siis pikaisesti kuulumiseni ja syyni hiljaiselolle, ehkä tämä tästä.. Toisaalta olen koko alkukevään vetänyt niin rennosti kuin mahdollista, että ehkä se on syytäkin ottaa nyt taas vähän hommia työn alle.

Alla oleva kuva on ehkä viime kuulta, en tarkalleen muista, mutta löysin sen selatesani koneeni kuvatiedostoja ja muistin, että tämä piti jo aikaisemmin näyttää, mutta unohtuipa tietysti sekin.

Mutta tässäpä olisi reseptini kevätsateiden piristämiseen ja auringon esiin houkutteluun!

Laiskiaisten kuningatar

Perjantaina tuli ennakkotehtävät Ingmanin käsi- ja taideteolliseen, tekoaikaa olisi 2 viikkoa, 4:n eri linjan (Joista tosin voin valita vain 3, koska 2 sattuu olemaan samana päivänä..)

Pyyhin eilen ohjelmastani kaikki muut, jotta voisin aloittaa näitä tehtäviä. Jossain välissä päivää kuitenkin huomasin, että sopiva piirrustuspaperini on lopussa, ei muuta kuin Suomalaiseen kirjakauppaan osotoksille. Matkalla muistin hullut päivät, ja vaikka kuinka olin vannonut etten tänävuonna astu jalallanikaan koko stockalle hullareiden aikaan, niin olihan se pakko käydä tsekkaamassa jo akateemisessa olisi jotain hyviä tarjouksia.. Osa piirrustusvälineistä löytyi kyllä, mutta löytyi myös muutakin.

Olen perso kirjoille. Varsinkin pokkareille, en vain voi vastustaa niiden ostamista. Nimen omaan ostamista, olen huono lainamaan niitä kirjastosta tai kavereilta, sitäpaitsi omaa kirjaa on paljon mukavempi lukea. Koko kevään olen kuitenkin onnistunut välttelemään yhtäkään pokkari-ostosta, sillä verukkeella etten ehtisi niitä kuitenkaan heti lukemaan, vaan ostan sitten kun on ennakkotehtävät ja pääsykokeet sun muut ruljanssit ohi. Eilen en kuitenkaan pystynyt vastustamaan, kun bongasin sieltä akateemiselta "POKKARIT 3,90e!!"-kyltin. (Pakko huokaista helpotuksesta että olin eilen suhteellisen vähärahaisena liikenteessä, niin en voinut kahmaista koko kauppaa tyhjäksi, niinkuin usein itselleni käy tarjousten vallatessa :D)

Yhden pokkarin kuitenkin löysin, jota en vain voinut laskea käsistäni enää takakannen luettuani Yritin, monesti, kerran jo pääsin melkein pois koko kaupasta, kunnes oli vain pakko kääntyä takaisin. Siinä vaiheessa sai mennä ennakkotehtävät sun muut sivummalle, Se kirja minun on pakko lukea.

(kuva)

Jep, Eppu Nuotion Maksu. En ole aiemmin Nuotion kirjoja lukenut ja trillerit sun muut dekkarit muutenkin ovat jääneet vähän vähemälle, Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjaa lukuunottamatta. Eppu Nuotioon olen tutustunut monien eri lehtijuttujen ja haastattelujen kautta, joita olen lukenut ja kuunnellut, mutta jostain syystä en aiemmin ole hänen kirjojaan aukaissut, vaikka kirjailijana hän vaikuttaakin mielenkiintoiselta. Mitä nyt ensimmäisen sadan sivun perusteella voin sanoa, hän myös kirjoittaa taitavasti ja hyvinkin iskevällä tyylillä. Tyylissä on väistämättä jotain samaa kuin Lehtolaisessa, mutta itseäni se ei ainakaan häiritse. Sen enempää en kirjasta kerro, kuin että se sisältää suhdekriisejä, lapsen kidnappausta ja kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn. Toisaalta yksi mikä eroaa Lehtolaisen kirjoihin, niin tämän sarjan päähenkilö, Pii Marin on toimittaja, ei rikospoliisi niinkun Maria Kallio. Kirjaan voi tutustua tarkemmin täältä.

Seuraavaksi siirrynkin aamupalan pariin, jos tänään saisi niitä ennakkotehtäviä taas pikkusen eteenpäin, niin voisi antaa itselleen luvan jatkaa Piin parissa (:

"nyt joku Ilpo mua katselee"

Olen jo pari päivää kokenut mielettömiä naurunpurskahduksia ja samalla tajuttomia tunnemyrskyjä, nimittäin: Jenni Vartiaisen uusin levy on vihdoin ulkona!!

(Naurunpurskahdukset ihan vain oivallisista sanoituksista niinkuin:

"Sinä munapää et voi ymmärtää" ja otsikon

"nyt joku Ilpo mua katselee")

Tutustuin Jennin tuotantoon jo hänen ensimmäisen levynsä, ihmisten edessä (2007) ilmestyttyä. Aluksi en pitänyt kappaleista tai koko levystä lainkaan, mutta pikkuhiljaa se alkoi kiinnostamaan ja lopulta upposi täysin.

Ensimmäiseltä levyltä lemppareitani on Elämän perhonen sekä Vedenalaista. Jälkimmäinen siitäkin syystä, että itselleni eräs hyvinkin tärkeä henkilö suositteli minulle biisiä aikoinaan "sä oot kokoajan menossa, kuuntele tää biisi jos se sais sut ees hetkeksi rauhoittumaan" Ei muuten olla kyseisen tytskän kanssa oltu juurikaan tekemisissä viimisen vuoden aikana ja nyt tämän postauksen innoittamana kun otin häneen yhteyttä, sainkin kuulla positiivisesti shokeraavan uutisen: Hän on nykyään pienenpienen poikavauvan onnellinen äiti! Paljon onnea koke perheelle :)

Mutta siis niin takaisin Jenniin ja uuteen levyyn, Seiliin. Sunnuntai-illasta asti olen kuunnellut pelkästään tätä levyä, ja voin sanoa pitäväni jokaisesta biisistä. Koskettavimpia ovat varmasti Seili ja Kiittämätön, vatsalihaksia koettelevin on taas tuo otsikkoonkin lainattu Nettiin.

Vaikka levyn yleinen tunnelma onkin hyvin haikea ja miettiväinen, on mielestäni sekaan saatu myös sopiva ripaus einiin vkavia biisejä, ainakaan temmoltaan ja tyyliltään, vaikka sanat olisivatkin painavaa asiaa.

Yksi syy miksi Jennistä pidänkin, on juuri se tapa tuoda asioita esille. Ilmasutaito ja lavakarisma on tällä tytöllä juuri sitä, mistä itse pidän ihan mielettömästi! Puhumattakaan Jennin asuista, oih ja voih!

ps. Kuvat on oman kamerani otoksia Radio Novan konsertista kesältä 2008 (:

Pinkday?

Olen jo jonkun aikaa luullut, että Models Own-kynsilakka (jonka itse ainakin olen bongannut yhdestä jos toisestakin blogista..) on jotenkin kamalan hankalasti saatavissa ja hintakin sen mukainen. Hieman oli perjantaina naurussa pitelemistä kun törmäsin tuohon kalliina ja saavuttamattomissa pitämääni värikirjoon Seppälässä. Hintaakin taisi putelilla oli vaivaiset 4e, joten pakkohan se oli ostaa!

Kuva

Lopputuloksena sormien kynsiin pääsi vielä kukkatarroja, mutta niistä en saanut mitään edustuskelpoisia kuvia, joten nyt saatte nauttia pelkästä pinkistä matta-pinnasta :D

Kynsissä oleva väri on sävyltään "bubblegum".

Olen ollut koko viikonlopun ihan liekeissä, ulkona oleva sää on jotain mahtavuutta! Aurinko paistaa ja pikkuhiljaa lämmittääkin jo, ei vaan voi olla hymyilemättä (:

"tällaiseksi luullut en, arkipäivää aikuisen"

Pmmp sen sanoi (biisissä Lapsuus loppui). Perjantai-aamu, ei koulua. Heräsin kymmeneltä ja mikä voisikaan olla ihanempi tapa aloittaa vapaapäivä, kuin löhötä sängyssä läppärin kanssa, vieläpä syöden eiliseltä jääneet lempparikarkit! huh mitä luksusta.

Tosin pian se loppuu, tänään olisi tarkoitus vielä ennen illan juhlimisia tehdä ennakkotehtävät Tampereen ammattikouluun, jotka tulla tupsahtivat postista keskiviikkona. Kamalan vaativalta ei taso vaikuta (70:stä ennakkotehtävät saaneeista enintään 36 pääsee varsinaisiin pääsykokeisiin, joista taas 20 valitaan opiskelemaan) ja epäilen olevanikin aika vahvoilla, ainakin jos vertaa suoraan peruskoulusta pyrkiviin, minulla kun on jo kyseisen alan opintojakin vuoden verran takana. Ei tosin saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, eihän sitä ikinä voi tietää mitä tapahtuu.

Eilinen ilta tosiaan meni pmmp'n keikalla ja mahtava keikka olikin! Siitä on varmaan jo pari vuotta kun olen itse viimeksi nähnyt tytöt livenä, mutta ei pettäneet tälläkään kertaa. Vaikka keikka oli ilmainen (Grand Casinon 6v synttärit) soittoa kesti aika tarkalleen puolitoista tuntia ja biisilista oli niin sopiva sekoitus koko tuotannosta, ettei parempaa olisi voinut olla! (tietysti näin vanhemman tuotannon ystävänä olisi toivonut ekojen levyjen kaikki hittibiisit, mutta ei nyt mennä siihen :D)

Mennään mielummin eilisiin vaatteisiini (: Päälläni oli h&m'n neule sekä vaaleanpunainen toppi, näitä perustoppeja on itselläni ainakin varmaan kymmenessä erivärissä, ne on vaan niin käteviä asuun kuin asuun. Tosin ylläolevaan yksilöön olen itse (hakaneulalla!) tehnyt rypytyksen eteen. Panta on edelleen h&m:n lasten osastolta ja kaulassa killuu se postimerkkikoru. Pitäisi varmaan käydä tässä taas koruostoksilla, ennenkuin jämähdän ihan kokonaan vain yhden korun käyttäjäksi. Ei sillä että se itseäni välttämättä liiaksi haittaisi, pidän tuosta korusta aikalailla (paremmin ei olisi lahjavalinta mennä;)

Hame ja vyö ovat myös Hennesistä ja pääsivät eilen ensimmäistä kertaa päälläni ulos. Vyö on jonkin sortin nahkajäljitelmää, ja suhteellisen hiostava kun ei hengitä ollenkaan.. Kuitenkin pidän sen mallista ja uskon että tulen sitä käyttämään jatkossakin, hiostavuudestaan huolimatta. Hameesta pidän myös, se on vähän samaa maata kuin Monkilta havittelemani yksilö, korkeammalla vyötäröllä vain.

Nyt ennakkotehtävien pariin jotta kerkeisi vielä vaikka shoppailemaankin tänään. Ostoslistalla ainakin uusi panta, luomiväri ja poskipuna (:

puutarhahanskat kääntyvät hyvin mekoksi

Tää unohtu aamun postauksesta! Siis se saksi-koru josta mainitsin, mutta eihän sitä nyt noista kuvista erota, onneks tajusin pääsiäisenä napsasta äitin luona siitä (vai pitäiskö sanoa niistä? "siitä" kuulostaa hassulta kun saksista normaalistikkin puhutaan monikossa) kunnon lähikuvan. Ihana on ja tykkään paljon (:

Eilen tosiaan sain hennesin pakettini ja meinasin pomppia riemusta kattoon kun paketista paljastui eräs mekko. Tämän puutarha-essuksi nimeämäni koltun kanssa koin jo kauhunhetkiä, kun näin sen h&m:n nettisivuilla loppuunmyytynä, enkä yhtään muistanut olinko jo kerennyt klikkailla sen itselleni vaiko enkö.. Niin käy minulle itseasiassa säälittävän usein, että ostelen itselleni yhtä jos toista hennesin nettikaupasta ja sitten haen sormet syyhyten ja sydän pamppaillen paketin kiskalta, kun en yksinkertaisesti vain muista mitä sinne taas tuli laitettua. On mulla ihan hyvä muisti, ei vaan kovin pitkä!


tuo kangas on saletisti varastettu niiltä iänikuisilta puutarha-hanskoilta mitä kaikki vanhat tädit käyttävät.

Terveisiä muuten vandalistien ja vähäosaisten luvatusta maasta, kävin tänään Vantaalla!
Tosin kaupunginosa jossa kävin yrittää nätisti sulautua vielä Helsinkiin, joten mitään kovin karua kuvausmaisemaa ei valitettavasti löytynyt. Päädyin siis itse photaroimaan graffittisydämen idylliseen kivimuuriin. Mekko ei nyt yhtään näytä pääsevänsä oikeuksiinsa (yök kuinka klisee lause!) mutta takaan että se on livenä jumalainen! Sen verran pakko myöntää, että eihän tuo kuosi ole yhtään sen selkeämpi kuin siinä mummon kimonossa, jota kammoksuin, mutta kun tuo malli!! Ja tuossa on kuitenkin ihan selvästi kukkasia, toisin kuin siinä epämääräisiä läiskiä täynnä olevassa kutaleessa :D Ei, en toki ole katkera siitä että en voi lyhyyteni ja vartalonmallini takia pukea päälleni mitä tahansa..

Vaikka Hennesiltä tulikin jopa 5 upeaa mekkosta, olen silti hieman vaatekriisissä tulevien päivien suhteen. Huomenna olisi tarkoitus käydä tsekkaamassa pmmp Grand casinolla, perjantaina serkun synttärit baarissa ja lauantaina vielä yhden kaverin kotipippalot kevään kunniaksi. Outoa, kuinka usein huomaakaan, että mitä enemmän omistaa vaatteita, sitä hankalampaa pukeutuminen on. Ja aina puuttuu jotain, ikinä ei ole tarpeeksi.

ps. mekko-kuvista kiitos iso-siskolle! (: