Eksyin sattumalta tässä löhötessäni muutamiin uusiin blogeihin. Törmäsin kirjotuksiin, jotka ovat muhineet omassa mielessäni jo tovin, mutta en ole saanut niitä vielä sen koommin ajatuksen tasolle. Eräässäkin blogissa, jonka kirjoittaja oli itseäni ainakin reilu puolet vanhempi, oltiin pohdittu muotiblogien ja plusmiinus parikymppisten tyttöjen blogeja. Sitä kuinka tyhjänpäiväisiä ne ovat ja kaikkien tyylit kopioita toisistaan. Ja pidemmän päällehän se pitääkin paikkansa.
Jos nyt katsoo esim. blogilistalla keikkuvaa kärkikymmenikköä, niin kuinka laajasti kyseiset blogit eroavat toisistaan? Suurimmassa osassa puidaan samoja ajankohtaisia asioita, usein jopa toisiaan muistuttavilla sanakäänteillä. Omaa tyyliään esittelevät ottavat päivän asu-kuvansa sillä iänikuisella parvekkeellaan tai rappukäytävässään ja ne vaatteetkin on useimmiten perus hennesiä tai ginatricotia. Eihän siinä mitään, tietysti yhdistelykyky ja väri- ja tyylisilmä on jokaisella erilainen, mutta silti. En nyt kuitenkaan väitä, että nämä blogit olisivat täysin toistensa klooneja, vaikka pitkälti samaa sisältöä eri paketeissaan tarjoilevatkin.
Ja miten minä sitten eroan tästä joukosta? No ainakin sillä, että kirjautuneita lukijoitani on tasan kuusi (Terkut teille kaikille urheille!) ja ylipäänsä vuorokauden lukijamääräni keikkuvat yleensä siinä kahdenkymmenen molemminpuolin. Mutta eihän lukijamäärät vielä paljoakaan sano, itse olen ainakin törmännyt ihan ältsin hyviin blogeihin jotka vetävät ihan samalla lukijamäärällä kuin itsekin ja vastaavasti taas kirjotusvirheitä ja rakeisia kuvia pursuavia päänsärkyobstikkeleitä joiden lukijalistoilla roikkuu enemmän nimiä kuin esim Pupulandian (Jota itse luen ja rakastan mielettömästi!) listoilla.
Ja niin, ihan samaa tusinamassaa omatkin vaatteeni ovat, vaikken vieläkään pidä tätä pelkkänä muoti- tai tyyliblogina. Pyrin edelleen välttämään samankaltaisten kuvaustaustojen yms toistoa ja pyrin välittämään niin kuvien kuin tekstinkin kautta omaa persoonaani ja sitä, mitä minä olen. (asiasisältöisten postausten) postaustahtini ei ole mikään päätä huimaava, mutta yritän perustella sen itselleni sillä, että laatu korvaa määrän.
Uskon kuitenkin, että niin LTCF'ään kuin myös kaikkiin muihinkin blogeihinkin pätee yksi ja sama pohja-ajatus; kehittyä siinä, mitä ikinä tekeekin. Kehittyminen ei taas ole kovinkaan nopea prosessi ja tulokset näkyvät vastah yvin pitkällä aikavälillä, mutta pitämällä sillointällöin pieniä katsauksia niin omaan kuin muidenkin blogien historiaan, löytää varmasti asioita, joissa on parantunut ja joissa sitä kehityksen varaa vielä on.
Kuvista kiitos nuorimmalle siskolleni, lämpösten (mutta ei niin kauniiden:D) kenkien sekä maailman lämpösimmän huivin lainasta kiitokset sille toiselle pikkusiskolleni (ja ihanallä äidille joka huivin on neulonut<3). Kikkurahiusten salaisuuden kerron myöhemmin, mutta sen verran paljastanen, että yhdestä paketista kuoriutui eilen jotain erittäin kuumaa, nopeaa ja helmiäisillä päällystettyä (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti