Shoes, Shoes, Shoes

Olen koko ikäni omistanut lähestulkoon yhdet arkikäyttö-kengät per kausi, jotka olen sitten tallonut lyttyyn kauden vaihtumiseen mennessä, jolloin on taas ollut aivan pakko ostaa uudet kengät. Teitty jos jotkut kengät ovat päivittäisessä menossani vain kestäneet, niin olen käyttänyt niitä pidempäänkin kuin sen +/- puolivuotta, mutta hyvin, hyvin harvoin tämäkään on toteutunut.

Tänäkeväänä minuun kuitenkin iski joku mikä lie, ja innostuin tilaamaan kenkiä Hennesiltä. Kyllä, luitte aivan oikein. Olen todella skeptinen kyseisen puljun mihin tahansa luomuksiin (siitäkin huolimatta että noin 92% vaatekaappini sisällöstä on juurikin Hennesiltä..), saatika sitten kenkiin. Myönnettävähän se on, harva pari näistäkään allaolevista miltään silkiltä jalassa tuntuu, mutta esittelenkin ne lähinnä värikavalkaadinsa vuoksi.

Nämä ovat uusimmat tulokkaani ja etenkin pinkit yllättivät äärettömän positiivisesti, harvoin olen näin mukavan tuntuisiin kenkiin törmännyt missään!

Harmi vain että tilasin ylläolevat pariskunnat kokoina 39 (Normaalin semitiukan 38:n tilalta) ja ne sananmukaisesti pyörivät jaloissa.

Nämä kiiltoverenpunaiset tekonahka-balleriinat tilasin jo ihan alkukeväästä, ja värin ja muodon vuoksi rakastuin niihin heti ensisilmäyksellä. Nämä taas ovat juurikin sitä hieman liian pientä 38'a eikä venytysoperaationi ovat ainakaan vielä tuottaneet tulosta.. Ikinä sitä ei voi olla tyytyväinen mihinkään :D

Elämäni ensimmäiset gladiaattorit. Olen yleensä hyvinkin hitaasti lämpenevä uusille massatrendeille enkä oikein vieläkään ole täysin varma, pidänkö vai enkö pidä tämän kaltaisista nahkaremmisidoksista armaiden jalkamusteni ympärillä. Näissä sandaaleissa kuitenkin oli kuitenkin jokin, mikä sai minut pariskunnan tilaamaan itsellenikin. Jalassa ne tuntuvat (vielä ainakin, kun käyttöä ei juurikaan ole ollut..) kuitenkin aika tökeröiltä, mutta toivon saavani ne pehmitettyä kesähelteisiin mennessä (:

Pinkit nirunaru-läpsykkäät taas saavat luvan pitää huolen jalkojeni, etenkin varpaideni kesäkunnosta. Uskon vakaasti, että söpöt ja sopivan keveät jalkineet kannustavat tarpeeksi usein varpaidenkynsien lakkailuun ja muutenkin jalkojen huolehtimiseen, missä yleensä olen ollut todella huono. Tämä myös syynä miksen ole vastaavanlaisia sandaaleita käyttänyt varmaan viiteen vuoteen..

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, saanen esitellä; ikiomat mummoni! Siniset mitäliemateriaalia olevat mummotöpöttimet ovat aivan tajuttoman ihanat! Kärjen rusetti kruunaa koko söpöyden ja onnekseni olen jopa saanut venytettyä nämä jo jalkoihini sopiviksi. Joku tarkkasilmäinen saattoikin bongata heidät sunnuntain paraati-asustani, hyvin palvelivat koko päivän mukulakivilla, ilman yhen yhtä rakkulaa jopa! "On tänään onnenpäivä, ei huolesta häivä, on tänään onnenpäivä, siis onnellinen oon!"

Näiden uskollisten ystävieni avulla siis aion värittää koko kesäni, en millään malttaisi odottaa läpytin-kelejä!

Ps. Näin pirteä olin Sunnuntaina kotiuduttuani viikonlopun partiohäppeningeistä..

Telttailua oman hupparin sisällä

Tämä ilta on mennyt ennakkotehtäviä panikoidessa ja äsken, kaiken valmiiksi saaneena tajusin, että olisihan minulla sittenkin ollut vielä yksi päivä aikaa.. no, semmosta sattuu. Viikonpäästä keskiviikkona olisi tarkotus hurautella Kuopioon pääsykokeisiin ja sitten jännätäänkin kesäkuun puoleenväliin pääseekö tämä tyttö kouluun vai eikö pääse (:

Jos eilisen vaatetus ei mennyt ihan putkeen, niin ei hätää; Lauantain asustani tykkäsin tuplasti eilisenkin edestä(: Viikonloppuni vietin siis partioleirillä keskellä helsinkiä ja päivä meni lähinnä valokuvaten ympäri keskustaa. Asu-kuvat ovat aika tosihuonolaatuisia, johtuen siitä että kuvienotto hetkellä säädöt oli päin mäntyjä ja jälkeenpäin kirkastettuina tulos nyt näköjään on mitä on.

Jalkaan pääsivät Risto-Matti Ratian Grafico-saappaat, tosin kovin hyvää kumisaappaan virkaa ne eivät tällä hetkellä toimita, nimittäin toisen kengän takasauma on repeillyt liitoksistaan ja muualtakin löytyy pieniä reikäsiä.. ilmoitin asiasta Ratialle jo viime elokuussa kun asian huomasin ja lupasivat viedä sen eteenpäin tuotteiden valmistajalle, josta ei kuitenkaan ikinä mitään kuulunut. Tänään sitten taas muistin asian ja soitin suoraan valmistajalle, josta luvattiin käsitellä asia mahdollisimman pian. toivotaan nyt parasta, että kerkeän vielä kevätsateisiin uusilla saapikkailla!

kiireisiä ja ilmeisen kireitä business-puheluita..

Hupparin ostin joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, Kampin Jack&Jonesista, hintaa taisi tälle miesten xxl'lle tulla kymppi, jos sitäkään. Tähän asti olen pitänyt sitä vain kotipaitana, mutta lauantain vaihtelevan ja hieman kolean sään takia tuntui hvyinkin luontevalta yhdistää se revittyihin farkkulekkareihin ja kumppareihin (:

kiva että nää ilmeetkin menevät aina näin hyvin..

Buldoginjalkainen tyttö univormussa

Tämänpäiväisiä kuvia katsellessani tulin tulokseen, että minun on pakko saada kokovartalopeili, pian. Jalassani olleet leggarit ovat vakiovaruste pukeutumisessani ja ylhäältäpäin katsottuna olen pitäny ihan kivana kun ne ylipituutensa vuoksi hieman rypyttyvät nilkkoihin. Näitä kuvia katsellessani en ehkä olisi enää ihan samaa mieltä..

Tummemmissa kuvissa ryppyjä ei (onneksi) näy, mutta eipä tuota asua kyllä siltikään voi oikein kehua. Tai muuten pidän, mutta tuo hiton partiopaita! Makkarankuori ála Nicole. Jos ei olisi toista paitaa alla, niin mentäisiin aika napapaita meiningillä.. huh. Ylipäänsä pakko myöntää, että aika kivat elefantinjalka nilkat. edustus ja sillein.

No eikai siinä, pakko se on välillä epäonnistuakin. Huomasin muuten juuri että vasen käteni näyttää amputoidulta.. ei, se on vain hihan sisällä, jostain kumman syystä.

Toivottavasti en kuitenkaan ole vallan ainoa, jonka vaatevalinnat eivät aina mene nappiin?

Onneksi sentään arskat mätsäsivät kenkiin, panta kynsiin ja aurinko paistoi. jee kesä on sittenkin tulossa!

Aurinko armas, kippuravarvas

Heeei elossa ollaan! Tämä viikko on ollut yhtä juoksemista omien töiden, työharjottelun, vapaa-ajan ja kavereiden välillä, että huhhuh. Oikeastaan olen hyvinkin ylpeä itsestäni, jos vielä sunnuntai-iltanakin olen hengissä, nimittäin viikonloppu menee aika partio-painotteisesti, valokuvatessa ympäri Helsingin keskustaa.. Nyt parhaillaan on meneillä Partio-viikko ja koska tänävuonna, 2010, tulee 100vuotta täyteen suomalaista partiontia, on tietysti myös suuri juhlavuosi. Näin pienestä asti partio-huivi kaulassa killuneena uskallan nyt melkein 21-vuotiaana myöntää, että ei se ole enää harrastus, se on elämäntapa. Ollut jo jonkun aikaa. Myös graafisen suunnittelun opintojeni työharjoittelu liittyy tähän samaiseen harrastukseen, siitä lisää myöhemmin (ehkä, saa nähdä ;)

Siinäpä siis pikaisesti kuulumiseni ja syyni hiljaiselolle, ehkä tämä tästä.. Toisaalta olen koko alkukevään vetänyt niin rennosti kuin mahdollista, että ehkä se on syytäkin ottaa nyt taas vähän hommia työn alle.

Alla oleva kuva on ehkä viime kuulta, en tarkalleen muista, mutta löysin sen selatesani koneeni kuvatiedostoja ja muistin, että tämä piti jo aikaisemmin näyttää, mutta unohtuipa tietysti sekin.

Mutta tässäpä olisi reseptini kevätsateiden piristämiseen ja auringon esiin houkutteluun!

Laiskiaisten kuningatar

Perjantaina tuli ennakkotehtävät Ingmanin käsi- ja taideteolliseen, tekoaikaa olisi 2 viikkoa, 4:n eri linjan (Joista tosin voin valita vain 3, koska 2 sattuu olemaan samana päivänä..)

Pyyhin eilen ohjelmastani kaikki muut, jotta voisin aloittaa näitä tehtäviä. Jossain välissä päivää kuitenkin huomasin, että sopiva piirrustuspaperini on lopussa, ei muuta kuin Suomalaiseen kirjakauppaan osotoksille. Matkalla muistin hullut päivät, ja vaikka kuinka olin vannonut etten tänävuonna astu jalallanikaan koko stockalle hullareiden aikaan, niin olihan se pakko käydä tsekkaamassa jo akateemisessa olisi jotain hyviä tarjouksia.. Osa piirrustusvälineistä löytyi kyllä, mutta löytyi myös muutakin.

Olen perso kirjoille. Varsinkin pokkareille, en vain voi vastustaa niiden ostamista. Nimen omaan ostamista, olen huono lainamaan niitä kirjastosta tai kavereilta, sitäpaitsi omaa kirjaa on paljon mukavempi lukea. Koko kevään olen kuitenkin onnistunut välttelemään yhtäkään pokkari-ostosta, sillä verukkeella etten ehtisi niitä kuitenkaan heti lukemaan, vaan ostan sitten kun on ennakkotehtävät ja pääsykokeet sun muut ruljanssit ohi. Eilen en kuitenkaan pystynyt vastustamaan, kun bongasin sieltä akateemiselta "POKKARIT 3,90e!!"-kyltin. (Pakko huokaista helpotuksesta että olin eilen suhteellisen vähärahaisena liikenteessä, niin en voinut kahmaista koko kauppaa tyhjäksi, niinkuin usein itselleni käy tarjousten vallatessa :D)

Yhden pokkarin kuitenkin löysin, jota en vain voinut laskea käsistäni enää takakannen luettuani Yritin, monesti, kerran jo pääsin melkein pois koko kaupasta, kunnes oli vain pakko kääntyä takaisin. Siinä vaiheessa sai mennä ennakkotehtävät sun muut sivummalle, Se kirja minun on pakko lukea.

(kuva)

Jep, Eppu Nuotion Maksu. En ole aiemmin Nuotion kirjoja lukenut ja trillerit sun muut dekkarit muutenkin ovat jääneet vähän vähemälle, Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjaa lukuunottamatta. Eppu Nuotioon olen tutustunut monien eri lehtijuttujen ja haastattelujen kautta, joita olen lukenut ja kuunnellut, mutta jostain syystä en aiemmin ole hänen kirjojaan aukaissut, vaikka kirjailijana hän vaikuttaakin mielenkiintoiselta. Mitä nyt ensimmäisen sadan sivun perusteella voin sanoa, hän myös kirjoittaa taitavasti ja hyvinkin iskevällä tyylillä. Tyylissä on väistämättä jotain samaa kuin Lehtolaisessa, mutta itseäni se ei ainakaan häiritse. Sen enempää en kirjasta kerro, kuin että se sisältää suhdekriisejä, lapsen kidnappausta ja kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn. Toisaalta yksi mikä eroaa Lehtolaisen kirjoihin, niin tämän sarjan päähenkilö, Pii Marin on toimittaja, ei rikospoliisi niinkun Maria Kallio. Kirjaan voi tutustua tarkemmin täältä.

Seuraavaksi siirrynkin aamupalan pariin, jos tänään saisi niitä ennakkotehtäviä taas pikkusen eteenpäin, niin voisi antaa itselleen luvan jatkaa Piin parissa (:

"nyt joku Ilpo mua katselee"

Olen jo pari päivää kokenut mielettömiä naurunpurskahduksia ja samalla tajuttomia tunnemyrskyjä, nimittäin: Jenni Vartiaisen uusin levy on vihdoin ulkona!!

(Naurunpurskahdukset ihan vain oivallisista sanoituksista niinkuin:

"Sinä munapää et voi ymmärtää" ja otsikon

"nyt joku Ilpo mua katselee")

Tutustuin Jennin tuotantoon jo hänen ensimmäisen levynsä, ihmisten edessä (2007) ilmestyttyä. Aluksi en pitänyt kappaleista tai koko levystä lainkaan, mutta pikkuhiljaa se alkoi kiinnostamaan ja lopulta upposi täysin.

Ensimmäiseltä levyltä lemppareitani on Elämän perhonen sekä Vedenalaista. Jälkimmäinen siitäkin syystä, että itselleni eräs hyvinkin tärkeä henkilö suositteli minulle biisiä aikoinaan "sä oot kokoajan menossa, kuuntele tää biisi jos se sais sut ees hetkeksi rauhoittumaan" Ei muuten olla kyseisen tytskän kanssa oltu juurikaan tekemisissä viimisen vuoden aikana ja nyt tämän postauksen innoittamana kun otin häneen yhteyttä, sainkin kuulla positiivisesti shokeraavan uutisen: Hän on nykyään pienenpienen poikavauvan onnellinen äiti! Paljon onnea koke perheelle :)

Mutta siis niin takaisin Jenniin ja uuteen levyyn, Seiliin. Sunnuntai-illasta asti olen kuunnellut pelkästään tätä levyä, ja voin sanoa pitäväni jokaisesta biisistä. Koskettavimpia ovat varmasti Seili ja Kiittämätön, vatsalihaksia koettelevin on taas tuo otsikkoonkin lainattu Nettiin.

Vaikka levyn yleinen tunnelma onkin hyvin haikea ja miettiväinen, on mielestäni sekaan saatu myös sopiva ripaus einiin vkavia biisejä, ainakaan temmoltaan ja tyyliltään, vaikka sanat olisivatkin painavaa asiaa.

Yksi syy miksi Jennistä pidänkin, on juuri se tapa tuoda asioita esille. Ilmasutaito ja lavakarisma on tällä tytöllä juuri sitä, mistä itse pidän ihan mielettömästi! Puhumattakaan Jennin asuista, oih ja voih!

ps. Kuvat on oman kamerani otoksia Radio Novan konsertista kesältä 2008 (:

Pinkday?

Olen jo jonkun aikaa luullut, että Models Own-kynsilakka (jonka itse ainakin olen bongannut yhdestä jos toisestakin blogista..) on jotenkin kamalan hankalasti saatavissa ja hintakin sen mukainen. Hieman oli perjantaina naurussa pitelemistä kun törmäsin tuohon kalliina ja saavuttamattomissa pitämääni värikirjoon Seppälässä. Hintaakin taisi putelilla oli vaivaiset 4e, joten pakkohan se oli ostaa!

Kuva

Lopputuloksena sormien kynsiin pääsi vielä kukkatarroja, mutta niistä en saanut mitään edustuskelpoisia kuvia, joten nyt saatte nauttia pelkästä pinkistä matta-pinnasta :D

Kynsissä oleva väri on sävyltään "bubblegum".

Olen ollut koko viikonlopun ihan liekeissä, ulkona oleva sää on jotain mahtavuutta! Aurinko paistaa ja pikkuhiljaa lämmittääkin jo, ei vaan voi olla hymyilemättä (: