Vuoden verran kaaosta

Luulin, etten ikinä jaksa näin pitkälle, mutta tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäinen blogi-lapseni täyttää tänään vuoden, ja tämä äiti on vähän itkuinen. Vain ja ainoastaan sen takia, että olen päässyt näinkin pitkälle. Niinkuin ihan ensimmäisessä postauksessa mainitsinkin, tuppaan niin usein jättää asiat puolitiehen, että olen erittäin tyytyväinen itseeni tällä hetkellä. Toivon myös LTCF:lle monta ihanaa jatkovuotta ja itselleni tsemppiä ja voimia jaksaa tämän parissa. Ei sillä että blogi olisi tällä hetkellä mitenkään rasite, ei todellakaan, mutta jatkosta ei voi ikinä tietää (tai siis, pessimisti ei voi pettyä, kaikkeen on hyvä varautua:D)

Mutta mitä tämä vuosi on tuonut tullessaan, onko blogini tai minä itse muuttunut jotenkin tänä aikana? Ja jos on, hyvään vai huonoon suuntaan? Mielipiteitä on varmasti yhtäpaljon kuin tämän tekstin lukijoitakin, mutta itseoikeutetusti haluan tietysti kertoa omat mielipiteeni. Here we go..

Blogin muutokset

Ulkoasullisesti blogi on muuttunut monesti. Jonkun mielestä liiankin usein, omasta mielestäni juuri sen mukaan, kuin olen itse sitä ulkoasullista muutosta tarvinut.

 

    

 

Bannerit aikajärjestyksessä. Ylin on kaiken alku ja juuri, siitä se lähti pikkuhiljaa muodostumaan. Tokassa oli jo kuva mukana, mutta tietty sarjakuvamaisuus pyrittiin säilyttämään. Kolmannessa mentiin suoenlinnaan ja opittiin vääntämään värejä ja sävyjä pehmeiksi, kesän ilmaa (hothothot!!) kuvaaviksi. Toisiksi uusimmassa lenneltiinkin pariisin yllä ja harmauteen kyllästyneenä otin alkuaikojen tyttömäisyyttä takasin ja palasin sarjakuvamaisuuteen.

Nipsun muutokset

Suurin itseeni kohdistunut, ulkonäöllinen muutos on varmasti hiukset. Tyylihän ei sinänsä muuttunut, mutta väri vaihtui tumman ruskeasta platinablondiin kesän aikana. Järkeä tässä muutoksesa ei paljoakaan ollut, minun hiukset ei ikinä ole olleet kovinkaan vahvat, saati sitten tämän tehoperoksidijakso + liian kuuma kesä -yhdistelmän jäljiltä.. Väri on kyllä mitä mainioin, joten kaikki hyvin (:

Vaatteista en oikein löydä mitään, mikä ois radikaalisti muuttunut. Ihan samoja vaatteita mie edelleen käytän. Asusteista pannat teki läpimurron päähäni viime keväänä, nyt ne on korvaantunut aikalailla pinneillä. Hiukset kanssa sen verran kasvaneet, että kiharat onnistuu jo paljon kivemmin.

Henkilökohtasia, ei päältä havaittavia muutoksia on tietty tapahtunut. Kesällä omakoti vaihtui väliaikaisesti kesäkodiksi, isän ja hänen uuden vaimonsa kotiin. Samassa rysäyksessä tuli kolme uutta sisarusta. Koulu vaihtui graafisesta suunnittelusta takaisin lähihoitajaksi ja valmistuminen konkretisoitui ihan oikeaksi haaveeksi. Myös uusia ihmisiä on ilmaantunut elämään, eli on tässä LTCFn aikana jonkun verran asiat muuttuneet. Onneksi vain hyvään suuntaan! (:

Vieläkerran, ihanaa synttäriä ja kiitos kaikille, jotka tätä blogia lukevat. En voi sanoa mitään kliseistä "te lukijathan tän blogin teette" (:DD), mielummin tyydyn vaan kiittämään. Ja jatkamaan eteenpäin.
ps. mielipiteitä saa esittää edelleen!