Lahjoja lahjattomille

En vihaa mitään niin paljon, kuin vain antamisen takia annettuja lahjoja. Ja vaikka kuinka sanotaan että "ajatus on tärkein", niin ei se ole. Ainakaan silloin, jos väenvängällä on jokaikiselle tutulle hommattava ihan vaan joku lahja. Oli sitten kyse synttäreistä, joulusta, tupareista, mistä vaan. Itse ainakin olen paljon onnellisempi ilman lahjan lahjaa, kuin että kotini täyttyy kaikenmaailman krääsästä, mikä loppuenlopuksi kuitenkin päätyy roskiin. Suuren sisarusparven ja monilonkeroisten perhe- ja sukujuurien keskellä ei kutienkaan aina pysty välttyä niiltä turhimmilta lahjoilta, vaikka kuinka yrittäisi toitottaa, että jos on pakko toivoa lahjaksi jotain, niin toivon paljon mielummin yhteistä aikaa kuin mitään aineellista. Ja vaikka paketista kuorituisikin joku turhake, kumma kyllä, yksikin ajatuksella valittu paketti voi pelastaa koko potin.

Itse en tänäjouluna saanut kovinkaan montaa pakettia, mutta jokaikinen oli kyllä odotettu. Ihaninta näissä paketeissa oli, etten jouluaattona osannut aavistaa piiruakaan, mitä paketeista voisi paljastua. Niinkuin jo edellisessä postauksessa kerroin, yksi odotetuimmista lahjoistani oli nissenin lahjakortti. Uusia laseja olen kyllä pitkään tarvinnut, mutta aattoaamuna ei tullut mieleenkään, että joskus isänpäivän tienoilla heitin puolivahingossa ilmoille yhden ainoan lahjatoiveen, ja niinhän isäni oli osannut ottaa vinkistä vaarin. Yhdestä täysin ohimennen heitetystä lauseesta! Ja samalla tavalla kävi tämän toisenkin lahjan kanssa, jonka tuomaa onnea olen huokaillut aatosta lähtien jokaikinen aamu.
Kiitos siskoni, joka tuntee minut paremmin kuin uskallan edes kuvitellakaan, paljastui kultaiseen paperiin kääritystä neliskulmaisesta laatikosta tämä:

 

Remingtonin pearl wandista taisin ohimennen mainita siskolleni luettuamme siitä Nelliinalta. Loputtomien kiharapilvien uskollisena rakastajana myön minä olen kahlannut läpi monen monet kihartimet, kiukutellut niiden huonoudelle ja hitaudelle. Vaikka itselleni ei tuota pääkarvaa olekaan mitenkään liiaksi suotu, niin silti koko pään kihartamisessa menee aina oma aikansa, ja varsinkaan aamulla sitä ei millään kerkeäisi kykkiä peilin edessä kiharrin kourassa, on sitä parempaakin tekemistä (niinkuin vaikka nukkuminen.) Tällä aparaatilla sekin huoli on poistettu. Töpseli seinään ja 30 sekunnin päästä kone on täysin käyttövalmis. Sopivan kokonen hiustuppo pötkylän ympärille ja kihara on valmis ennen kuin ehtii edes kissaa sanoa! 

Tietysti tälläkin vehkeellä on varjopuolensa. Kihartimen kuumetessa jopa 210°c:een, saa näppien ja korvanlehtien kanssa olla tosissaan varuillaan. Lämpösuojahanskat ovat ehdottomasti hankintalistalla mikäli aikoo jatkossakin saada unelmia kiharia, mutta alkuun riittää että hiuksilla on sopiva lämpösuoja. Itse kävin heti joulunjälkeen etsimässä mahdollisimman hyvää lämpösuoja antavaa mömmöä ja Stockalta löysinkin  Cutrinin Choozism-monitoimisuihkeen (100ml pikkupullo taiai olla n.8 euron luokkaa.) Kovin tarkkaa mielipidettä en suihkeesta osaa vielä sanoa, näin viikon kokeilun jälkeen on vielä paha sanoa kuinka hyvin lämpösuoja pitää, kun hiukset on valmiiksi jo aika huonossa hapessa. Tuoksu on kyllä sopivan mieto, mutta jostain syystä vaikka kuinka yrittää suihkuttaa kaukaa ja harjata tasaikse, tuntuu että suihke jollain tapaa "kovettuu" hiuksiin. Hiukset kun haluaisi kuitenkin kiharasta huolimatta pitää suihkun jälkeenkin suht puhtaan tuntusina. Jos jollain on parempaa kokemusta kyseisestä suihkeesta, niin vinkatkaa ihmeessä!

ps. Banneri on vihdoin löytänyt tyylinsä! Jos tarkkaan katsoo, saattaa siitä löytää jotain samaa kuin ihan ensimmäisestä bannerista (josta en kylläkään löytänyt kuvaa). Joku sanoo ehkä amatöörimäiseksi, mutta itse pidän juuri siitä, ettei se näytä liian "fiiniltä". Pieni Naiivius ja rosoisuus on aina plussaa (;