koulu alkoi ja elämä loppui, eiku? Vähän ehkä turhauttavaa oli raahautua tänään yhden piskuisen tehtävän takia tunti suuntaansa koululle, vain koska opettaja ei jaksanut viitsinyt keksiä minulle enempää tehtäviä. Oikeasti en ole koulusta yhtään innoissani, haluaisin vaan saada rästitehtäväni nyt tehtyä. Mutta ei, ei taida onnistua kun opettajat ovat liian kiireisiä työllistääkseen oppilaita. Murr.
No joo, se siitä koulu-angstista. Jos tämän syksyn ja ensi kevään nyt jaksaisi, sittenpähän tulee uusi kesä taas. Pakko vain todeta, että mennyt kesä oli aivan mahtava. Juuri semmoinen mitä tarvitsin. Kavereita, aurinkoa, lämpöä. Puisto-iltoja ja maailmanparannuskännejä olisi toki voinut olla enempikin, mutta onhan tässä vielä onneksi elokuuta jäljellä. Enkä aio jättää latailua tähän, todellakaan! Syksy on loistavaa aikaa imeä itseensä kaikki väriloisto, sieni- ja marjametsien tuoksut, viilenevät illat ja villapaita-aamut. Jos jotain tänäkesänä olen oppinut, niin sen, että hetkessä eläminen on jees, kunhan sen tekee täysillä. Eli asiat hoidetaan nyt ja heti, siinä hetkessä, eikä jätetä niitä roikkumaan. Samalla periaatteella myös bailataan, käydään koulua ja ollaan. Kaikki on tässä nytten, ei mietitä huomista muttei anneta huomisellekaan syytä miettiä eilistä.
Näillä fiiliksillä olen valmis syksyyn ja sen tuomiin haasteisiin. Toivon että kaiken koulun ja partiojuttujen ja kavereiden ohella kerkeisin myös päivittelemään blogia. Yksivoimavara, jonka avulla jaksan aina pikkasen eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti