Alunperin oli suunnitelmissa viettää ihan sievoinen ja kiltti tyttöjenilta. Suunnattiin ystäväni kanssa Kino Tapiolan avajaisiin ja Sisko tahtoisin jäädä - elokuvan ensi-iltaan. Leffa oli juuri kaikkea sitä mitä odotinkin - mukaansa vievä, reipas, itkettävä ja ihana. Elokuvasta inspiroituneina päätettiinkin sitten ottaa kaikki ilo irti perjantaista, teiniydestä ja kesän lopusta.
Ilta todellakin oli sitä kaikkea, loppuillasta löysimme itsemme erään ravintolan vip-alueelta juttelemassa mm. Vappu Pimiän, Teemu Selänteen, Sedu Koskisen, Petteri Ahomaan ja Markus Selinin kanssa. Mahtava ilta, ja se miten ihmeessä päädyimme sisko tahtoisin jäädä - tuotantotiimin kanssa bailaamaan, on vieläkin itselleni hieman epäselvää. Niin kornia kuin se onkin, tunsin eläväni. Tähän tunteeseen ei nyt varsinaiseti liity nämä julkkis-bongaillut ja vip-bileet, vaan ylipäänsä se ilta. Kaikki on tässä ja nyt eikä mistään tarvitse huolehtia. Kiitän kyseistä leffaa kaikesta siitä, mitä sinä iltana koin. Vaikka elokuvassa oli myös surullinen puolensa, tajusin monia asioita - tai pikemminkin vihdoin ja viimeistään annoin itselleni luvan tajuta ne asiat. Ystävät ovat mielettömän tärkeitä, enkä tiedä pystynkö ikinä kiittämään ketään niin paljon siitä, että olen saanut maailman parhaimmat ystävät - ja tukiverkon ylipäänsä. Elämä on tässä ja nyt, sitä on turha ottaa liian vakavasti (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti