Taasko se alkaa?

Tätä mä olen odottanut, ihan oikeasti jo viime keväästä asti! Hymy joka nousi korviini aamulla, kun vilkaisin ikkunasta ulos ja vettä tuli niin että junaan juoksevista ihmisistä olisi voinut puristaa litratolkulla syyssadetta purkkiin.

Harmikseni sade kuitenkin lakkasi jo ennen kuin pääsin koulusta, eli loppupäivä ihanissa Ristomateissani oli hippasen tukalakin ajoittain. vesilätäköt on lemppareimpia ikinä, mieletöntä että on taas syksy! (kukaan ei tätä varmaan vielä osannut odottaa suustani, heh heh..)

Tämänpäivän vaatteistani kunppareiden (<3) lisäksi vielä vähän farkkua. En tiedä oliko hyvä vai huono juttu ostaa nuo, nyt en nimittäin millään malttaisi aamulla pukea enää lempparimekkoja ja -tunikoitani, koska farkut ja lököpaidat onkin niin ihania. Tosin en ole näköjään vieläkään oppinut ostamaan oikeanlaisia farkkuja, pesuista huolimatta nämä yksilöt ovat aivan liian löysät takaa. Ja puntitkin vamaan yli kymmenen senttiä yli pitkät.. No, harjoitus tekee mestarin.

Tosiaan ehkä vähän harmitti iltapäivällä auringonpaiste, muttei kyllä sais valittaakaan kun kohta ne 247 syyssateet valtaavat päivät ja viikot kokonaan. Katsotaan vaan sitten kuka nauttii ja kuka ei. Sitä on niin helppo aina haluta asioita mitä ei saa :D Pakko vielä kiittää pikkusiskoa kuvista, vaikka itse muokkasinkin, mutta parempaa kuvaajaa saa kyllä etsiä! Voi kun olisi aikaa nähdä sitäkin neitiä vaikka joka päivä, saisi aina yhtä ihania kuvia! En tiedä miksi, mutta kaikista kavereistani ja sukulaisista juurikin nuorin pikkusiskoni on se, kenen ollessa kameran takana on kaikista helpoin revitellä ja keikkua missä tahansa asennoissa ja ilmeissä. Tai siltä minusta ainakin tuntuu, ehkä on vielä petrattavaa sen tunteen välittämisessä ruudun toisellekin puolelle.. ;)

Perjantaina Helsingin juhlaviikkojen taiteiden yö, lauantaina partio-edustamista ja toivottavasti kouluakin tässä välissä. Hullua miten joku outo ahkeruus-kärpänen onkaan minuun puraissut, pakko ottaa kaikki ilo ja fiilis irti vielä kun sitä virtaa riittää!