23 yötä

Kuva

Haudassa on sitten aikaa levätä

Ei, en suinkaan ole kupsahtanut. Otsikko viittaa vaan siihen, kuinka hektistä elämää sitä joutuukaan välillä elämään. Itse olen vuoden sisällä alkanut tarvitsemaan omaa aikaa ja lepoa ihan eri mittakaavassa kuin aiemmin, jo pelkästään kaksi 7-20.30 päivää putkeen saa koko tytön ihan tillintallin.

Mutta se asia mitä tulin kertomaan. Huomenna alkaa joulukuu ja niinkuin jo aiemmin vähän paljastelinkin, niin aion aloittaa projektin nimeltä joulukalenteri. Jokaiselle päivälle aina 24.12 asti on siis luvassa pientä postauksen tynkää joulukalenterin muodossa ja toivon, että sen lisäksi saan myös ihan tavallisia asu- ja kuulumispostauksia väkerrettyä. Nyt viimeaikoina on jäänyt aika vähälle kuvaamiset ja asujen esittelyt, mutta ehkä voin saada sen anteeksi? Tai no, vaikka en sais, ni mitäs sitten :D

Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille ja toivotaan, että palaan pian langoille myös reaali-aikaisten kuvien ja tekstien parissa!

lumisydämiä

Olen alkanut kyllästymään. Talvi tulee joka vuosi, ainahan meillä on kylmä ja lunta tupruaa ovista ja ikkunoista. Junat on myöhässä joka talvi ja se on kaikkien tiedossa. Jos myöhästely haittaa, niin miksi et sitten lähde aikaisemmalla junalla? Tai jos jumitut ruuhkaan etkä halua pönöttää täpötäydessä bussissa, niin odota seuraavaa. Ei se elämä ole sekunneista kiinni (tai jos on, niin silloin on parasta valita vaikka yksityislentokone), eikä myöskään niin vakavaa että tarvisi joka ikinen aamu tarpoa suu mutrussa ärräpäitä päästellen.

Ihmisten pitäisi osata relata. Kun ei tää elämä ole niin vakavaa! Tulee ihan paha mieli kun kävelee kadulla, taittaa koulumatkaansa ennen kahdeksaa aamulla ja ainoat asiat mitä näkee, on elämäänsä kyrpintyneet ihmiset. Vähemmästäkin menee omakin päivä pilalle.

Tästä syystä haluankin tarjota blogini kautta edes pienen hymynkareen jokaiselle joulukuun päivälle ennen jouluaattoa. Joulukuussa ihmisillä on kädet täynnä kiireitä, joulustressi pukkaa päälle ja lahjatkin pitäisi ostaa. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että kerrankin voitaisiin viettää koko joulukuu nautiskellen, rauhassa joulua odottaen, ilman sitä iänikuista hiustenhalkomista ja hampaiden kiristystä. Tai jos niiltä ei vain yksinkertaisesti oli mahdollist välttyä, niin vähintään haluan antaa pienen valopilkun, ajattelun arvoisen asian sen kaiken kiireen ja kiristyksen keskellä. Näillä sanoilla lupaan aloittaa Little things come firstin ihka ekan joulukalenterin, heti 1.12.2010. Sitä odotellessa!

coston jäljillä

Laivan tax freestä löytyi eräs tämän talven suloisimmista korvien lämmittäjistä. En yleensä sen koommin ole välittänyt nahkasta tai muutenkaan kovinkaan "tönkön mallisista" hatuista, taidan olla enemmän mummopipo-tyyppiä. Mutta tässä oli jotain, mihin lämpenin samantien.

Nimittäin Coston Kombai 3. Päältä hattunen on kierrätettyä nahkaa ja sisältä vuori on silkkiä. Vaikka laivalla hintaa olikin alennettu n.30e:lla, olisi siltikin jäänyt maksettavaa vielä 59 euroa. Valitettavasti jouduin jättämään hatun tax freen hyllyihin ja nyt salaa toivonkin että rikas joulupukki toisi kuukauden päästä paketissani yhden kappaleen Kombai 3:ia. Vielä jos saisi toivoa, niin tavan ruskeana kiitos ;)

Hatut täältä.

katujen kuningatar

jee, pienen pieni pako arkeen on nyt tehty, maanantai kului tosiaan muutaman tunnin pyrähdyksellä etelä-naapurissa, Tallinnassapa hyvinkin. Ostoksia en juurikaan tehnyt, mitä nyt pakollisen hiusvärin (käyttämäni väri, tismalleen sama merkki maksoi tallinnassa n. 5 kertaa vähemmän kuin suomessa, eli 2,8e, Suomessa kun hinta menee helposti yli kympin.) Aikaa kulutimme äiskän ja isosiskon kanssa lähinnä kiertelemällä ja nauttimalla vanhankaupungin suloisista kaduista.

 

hiphei!

Elämä on paljon mielenkiintoisempaa astetta hektisempänä

Joo, on se, uskokaa pois! Vietin ansaitun vapaapäivänä kaverin 9kk pojan lapsenvahtina, ja siskon peruuttaessa viikonloppusuunnitelmamme päätinkin palata alkuperäissuunnitelmiini ja karata viikonlopuksi Mikkeliin. Ainut vaan, että pääsin lähtemään lapsenvahtihommista 18.15, viiminen juna Mikkeliin lähti 19.30 enkä ollut edes pakannut, saati sitten minkään sortin matkavetimissä.

kuva täältä.

Kotona käyminen ei tullut kuuloonkaan, kun Marin luota Espoosta matka kestää sen tunnin verran meille, eli siinä olisi jäänyt vartti tehokasta peliaikaa pakata ja siirtää ittensä kilometrin verran eteenpäin oikealle juna-asemalle. Onneksi on keksitty siskopuolet, puhelimet ja etä-ohjeistaminen.
Eli ei muuta kuin puhelu kotiin, neuvot ilmoille mitä tarvitsen mukaan ja pikkusiskolle pari ylimäärästä kolikkoa palkinnoksi tästä uurastamisesta :D Nyt olen jo onnellisesti junassa ja parin tunnin päästä Raappanan keikalla, ei paha perjantai ollenkaan!

Luntatalvijouluonihankohtatäälläjee!!

Niinkuin otsikostakin voi päätellä, tänään sekosin. Heräsin aamulla, ihan normaalisti uniltani ja nousin istumaan. Kiitos sen että sänkyni on ikkunan alla, ensimmäinen mitä näin, oli lunta. Lumi oli peittänyt koko maan, kaikkialla vain valkosta ja lisää satoi minkä kerkesi.

Jep, koko junarata oli lumen peitossa ja kaikki näytti niin kauniilta. Ihana aamu!

Myös tiet on niin täynnä lunta, että on syntynyt jo ihan oikeita kävelyuria. Tosin sisäinen lapseni heräsi sen verran, että oli aivan pakko päästä kävelemään umpihangessa ;D Kävin heti aamusesta (iso)siskon kanssa Hakaniemen kauppahallissa hoitamassa asioita sekä ihan vain kiertelemässä joululahja-vinkkien perässä.Sisävaatteilla ei tänään siis (onneksi) ole juurikaan merkitystä, kun loppupäivä kuluu turvallisesti täkin alla ikkunasta lunta ihailessa, mutta onneksi edes ulkovaatteilla pääsi leikkimään:

Punainen takki on äitipuolelta lainattu, pipo h&m:ltä, kauluri itse neulottu ja sukkahousut peräisin Mikkelin prismasta. Ainut mikä ei ihan lumiseen ulkoilmaan enää käy, on nuo kenkäni. Syksyn hätävaraksi Hennesiltä ostetut kangaskengät ei yksinkertaisesti vain pysy kuivina, ylläri sinänsä :D Maanantai olisi vuorossa päiväristeily Viroon kera äiskän ja isosiskon, peukut ja varpaat pystyyn että unelmien talvikengät löytyisi meren takaa, suomesta kun en vain löydä niitä sitten millään.